Tervehdys Afrikka!

Tervehdys Afrikka!

En todellakaan voi uskoa, että olen uudelleen täällä viehättävässä ja kiehtovassa sekä ystävällisessä Keniassa. Pitää oikein nipistää itseään todetakseen, ettei tämä ole unta.
Tällä hetkellä istun Nairobin lentokentällä odottamassa lentoani Eldoretiin klo 16.00. Lento kestää vain 45 minuuttia. Minua on vastassa leirikeskuksen todennäköisesti leirikeskuksen hovikuski, Barnabas. Autolla matkaa tehdään lähes tunti ja sitten minua odottaa viime vuonna tutuksi käyneet maisemat, juoksupolut ja tietenkin High Altitude Training Centerin iloinen ja palveleva huoltohenkilöstö. Ja tietenkin siellä odotta juoksijakaverini Jussi Okkonen, joka on viettänyt Itenissä jo 4 viikkoa ja jaksaa (todennäköisesti) juosta vielä kanssani saman mokoman.

Ei matkaa ilman kommelluksia. Ja nyt niitä tuli jo alkumatkassa. Huomasin nimittäin lentokoneessa Helsinki-Lontoo, että minulta puuttuu kannettavan tietokoneen laturi. Mietin, mistä mahdan saadan uuden tilalle, koska silloin oli lauanatai ja sitten seuraavana päivänä sunnuntai, jolloin kaupat ei varmastikaan ole auki Nairobissa. Yritin hillitä tunnetta, että tietokoneen käyttäminen olisi hoidettava parin km:n päässä olevan internet-kahvilan kautta, hankalaa ja aikaa vievää. Saavuttuani Lontooseen porhalsin suoraan kentällä olevaan ainoaan tietokoneliikkeeseen. Sieltä löytyi ystävällinen herrasmies, joka ei sopivaa laturia heiltä löytänyt. Hän soitti kymmeneen eri paikkaan ja ajatteli, että joku ehtisi tuoda sellaisen jonkin matkan päästä. Mutta lauantai-iltana ei nämä yritykset tuottaneet tulosta. Kiitin myyjää ja lähdin odottelemaan klo 21.20 Nairobiin lähtevää konetta. Ajatuksessa jyskytti, onnistaisiko latrurin hankinta Nairobissa? Yritin miettiä muita asioita ja tietenkin yölentoa "mukavan" rentouttavine unineen. Lentomatka sujuikin mukavasti, nukuin 8,5 tunnin lennosta yli puolet. Virginia Airlinesin palvelu oli erinomaista ja samoin tarjottavat. Sain hyvän istumapaikan; vain kaksi istuinta vierekkäin ja minä yksinäni näissä. Pääsin välillä vetämään kunnolla pitkäkseni.
Matka sujui nopeasti ja sitten yksi miellyttävimmistä kokemistani lentokoneen laskeutumisista: ei oikein huomannut, milloin laskeutuminen tapahtui! Sitten aloin miettiä, miten jatkaa laturin etsintää. Yksi taksikuski huomasi minut ja tiedusteli, tarvitsisinko kyytiä. Totesin, että kyllä. En tietenkään uskaltanut lähteä hänen matkaansa Nairobin keskustaan. Päätin mennä poliisin puheille. Ja tämä onnisti. Poliisi ohjasi minun heidän kuskinsa luokse. Ja niin havaitsin nopeasti istuvani kyydissä kohti Nairobia. Laukut olin jättänyt turvasäilöön Eldoretin kentälle. Ystävällinen David-kuski tiesi heti, minne suunnata, ei keskustaan, vaan Nairobin keskustan ulkopuolella olevaan 24 tuntia joka päivä olevaan liikekeskukseen. Sieltä löytyi tietokonekauppa, jossa myyjä löysi pitkän etsinnän jälkeen yhden laturin, joka sopi koneeseeni. Mutta laturin virtajohtoa ei löytynyt. Siispä suuntasimme toiseen liikkeeseen, josta löytyi virtajohtojin. Olin saanut samalla Safaricomin -operaattorin mokkulan toimimaan. Nyt minulla on kaikki tarvittava kasassa kokemusten kirjaamiseen harjoittelukuukauden ajan.

Tunsin helpotuksen virtaavaan suoniini. Nyt voin alkaa nauttia tästä leirimatkasta täysin siemauksin. Toivotaan, että saan ja myös Jussi saamme olle terveitä.

Enää 1/2 tuntia ja sitten buukkaus onnistuu. Jetlinkin kone kutsuu ja Eldoret sekä Iten.

Olkaa huoleti täällä siis kaikki hyvin. Illalla on kuulemma leirikeskuksessa grillijuhlat, joten pääsen heti tutustumaan leirin koko väkeen.

Mutta näistä sitten kerrotaan myöhemmin.

Nauttikaa te siellä Suomessa kauniista talvesta. Voikaa hyvin!

Terveisin,

Harri

Neljä päivää matkalle lähtöön!

Tervehdys Hyvä Blogini Lukija!

Neljän päivän kuluttua alkaa jälleen maratoonarin unelmaloma: korkean paikan juoksuleiri Kenian Itenissä 2.480 m:n korkeuksissa HATC:issa - yhteensä 4 viikkoa - vau!!!
Poden hieman huonoa omaa tuntoa, koska pyhitän kyseisen neljä viikkoa vain itselleni. Jätän rakkaan perheeni, sukulaiset sekä ystävät ja työkaverit aivan yksikseen Suomeen. Toivon tietenkin myös kaikkien teidän pääsevän nauttimaan hyvästä juoksukunnostani ja maratonkilpailujen mitalisateesta.

En lähde kuitenkaan matkaan aivan yksin, sillä juoksukaverini Jussi Okkonen on jo nostanut kuntoaan Itenin poluilla yli kolmen viikon ajan. Hänen koitoksiaan voi käydä katsomassa Jussin omasta blogista: http://jussisusi.blogspot.com, jossa hänen runosuonensa on todella sykkinyt tiheään ja värikkäästi. Jussi on seuranani koko leirijaksoni ajan. Kovasti kuulemma paikalliset odottavat jo tätä toista hurjapäätä.

Voit tietenkin ajan kuluksesi käydä vielä vilkaisemassa Jussin ja minun viime vuoden juoksublogia, joka löytyy osoitteesta: http://harrijussi.blogspot.com. Tässä bogissa on myös kuvia Itenin maisemista ja tietenkin paikallisista kenialaisista sekä silloisesta harjoittelustamme. Viime vuoden kolmen viikon leiri onnistui erinomaisesti. Juoksimme yli 200 km viikossa eli yli 600 km kolmen viikon aikana. Leirijakson jälkeen Suomessa treenaaminen tuntui kevyemmältä. Vuoden 2009 aikana koimme Jussin kanssa monia onnistumisia eri kisoissa, mm. minulla on nyt blakkarissa veteraanien MM -maratonin joukkuehopea Lahdesta ja henkilökohtainen SM -hopeamitali Kankaanpään puolikkaalta. Jussi puolestaan onnistui tehotreeniensä ansiosta virkavapaalla marraskuussa 2009 alittamaan 2.40 Firenzessä (aika 2.37. ja risat) - upea aika!

Nyt ovat edessä uudet treenit ja uudet haasteet. Toivon tietenkin terveyttä ja voimia niin meille matkaajille kuin teille kaikille Suomeen jääville. Pidetään yhteyttä tämän blogin välityksellä.

Hyvää talven jatkoa kaikille!

Terveisin,

Harri