sunnuntai 28. helmikuuta 2010
Viimeinen treenipäivä - kiitokset!
Heräsimme tänään sunnuntaina aikaisin eli kukonlaulun aikaan klo 06.00 ja kaurapuuron syönnin jälkeen 10 km:n kevyelle lenkille koko kolmikko. Jarkko ja Jussi lähtivät St. Patrickin reitille ja minä kasvienhakumatkalle urheilukentän vierestä menevälle reitille. Ikävää että aamun taivas oli pilvinen ja saattoi ripauttaa milloin vain. Onneksi oli kuitenkin lämmin, enkä saanut niskaani vettä. Useampia kasveja sain reitin varrelta mukaani. Etenin melko verkkaisesti ihaillen maisemia viimeistä kertaa tämän reitin ympärillä. Ihmeellinen näky: sain kiinni hölkkävauhdilla juoksevan kenialaisen, joka löntysteli vielä hitaammin kuin minä.
Jatkoin matkaani tarkkaillen ympäristöä, oli hiljaista olihan sunnuntain aikainen aamu. Kasvipuska kädessä palasin leirikeskukseen lähes tunnin taivalluksen jälkeen. Jarkko ja Jussi olivat saapuneet aikaisemmin ja olivat menossa aamupalalle, joten liityin heidän seuraansa. Aamiainen sisälsi pitkästä aikaa lettuja, lisäksi leipää ja banaania. Riittävästi syötävää. Sitten suihkuun. Oli sen verran viileä ilma, että tein poikkeuksen, enkä pulahtanut uima-altaaseen, kuten aikaisemmin. Sitten oli sanottava päiväksi Hei Jarkolle, joka lähti klo 08.45 Matatulla Nairobiin, 4-5 tunnin ajomatka – taitaa takapuoli puutua? Me kipusimme sänkyihimme Jussin kanssa ja tunnin tirsat oli paikallaan.
Jussi oli pakannut omat laukkunsa ja rinkkansa jo eilen. Minä aloitin nyt aamupäivällä. Mukavasti tuntuivat tavarat nyt mahtuvan, kun ei ollut niitä moninaisia eväitä enää täyttämässä laukkuja. Sen sijaan tuliaiset kyllä täyttivät ne mukavasti.
Yllättäen taivas alkoi avautua ja aurinko tuli näkyviin. Aikaistimme toiselle kevyelle kympille lähtöä, nyt starttasimme jo 10.45 St. Patrickin kauniille reitille. Otin kameran mukaani, jotta voin ottaa viimeisiä juoksu- ja ympäristökuvia. Piipahdimme St. Patrickin koululla, jota ovat käyneet monet kenialaiset juoksijasuuruudet. Näin sunnuntaina näytti olevan siivoustalkoot käynnissä samalla, kun monet saapuivat kirkkomessuistaan. Aurinko paistoi niin lämpimästi, että uskalsimme ottaa jopa paidat pois ja jatkoimme juoksua. Ihailimme maisemia ja otimme kuvia aina silloin tällöin joko lehmän kanssa tai ilman lehmää. Kaunis vihreys ja vehmaus kaikkialla, sillä parin viikon aikana oli maa saanut sadetta useana yönä. Lapset ja aikuiset oli puettuna siisteihin vaatteisiin, koska oli pyhäpäivä ja messupäivä kyseessä. Aina välillä kuuli lapsien huutavan: ”Habari” –tervehdyksen, johon vastasimme ”Musuri” ja niin matka jatkui. Enää kilometri leirikeskukseen ja ylämäkeä, mutta kaverukset nauttivat viikkoja kestäneen leirin viimeisistä juoksuaskelista. Kevyesti, rullaten ja kädet juoksua mukaillen – nautintoa kerrassaan! Sitten STOP – HATC:in juoksut oli juostu tältä erää, molemmat erittäin tyytyväisinä palasimme leirikeskukseen. Sitten suihkuun ja lounaalle. Yllättäen alkoi sataa, hienoa ettemme kastuneet juostessa tälläkään kertaa. Nyt tarjolla oli kananmuna-peruna –pataa, mielenkiintoista mutta hyvää ja juustolla ja tomaatilla täytettyjä lämpimiä kolmioleipiä. Todella maittava ateria! Seuraavaksi hetkeksi lepäämään ja jatkamaan laukkujen pakkaamista.
Aivan kuin tilauksesta aurinko tuli näkyviin pariksi tunniksi ja niin pääsimme vielä uima-altaan viereen auringonottoon. Jussi tasasi selkäänsä tulleita raitoja eilisen lenkin ajoilta ja minä puolestani hiustenleikkuun synnyttämiä valkoisia leikkauskohtia päässäni. Roni tarjoili Cocikset ja me vain nautimme. Sitten suuntasin blogini päivitykseen – katsotaan, miten onnistun.
Lupasin kertoa tänään muutaman sanan Teron ja hänen kenialaisen tyttöystävänsä Feithin Kenia-selostuksistaan: Keniassa on kaikkiaan 42 heimoa (tribes); joista 8-9 pääheimoa. Heimojen suuruudet seuraavanlaisia: Kikuju -27 %, Kamba – 11-12 %, Kisi (esimerkiksi Ruotsin juoksijasuuruus Isabella) – yli 10 %, Luo – yli 15 %, Luhija – 12 %, Kalendzi (7 alaheimoa: mm. Nandit, Keio, Kibsikis, Marakwet, Tugen, Sabaot), Masai ja Samburu. Iten on Kalendzien maata. Kenian parhaat juoksijat ovat Nandeja, kuten on myös Teron Feith ja Wilson Kirwa. Nandeja asuu myös mm. Tansaniassa. Kikujut ovat olleet pitkään Keniassa johtoasemissa valtionpäämiehistä alkaen ja ovat miehittäneet tärkeät virat eri organisaatioissa. Kikujut ovat vuosia johtaessaan maata ja eri organisaatioita erittäin korruptoituneita (myös poliisivoimat). Kaikki muut Kenian heimot vastustavat Kikujuja. Kikujut ovat olleet aina erittäin väkivaltaisia. Kerrotaan, että valkoisen miehen tai naisen Kikuju –puoliso on kiinnostunut yhteistyöstä ainoastaan rahan tai vallan vuoksi. Siksi saattaa valkoinen puoliso löytyä jostakin kurkku auki viillettynä. Että sillee nykyaikana! Kenian kansallinen kieli on (ki)swahili, jota opetetaan kouluissa. Kenian virallinen kieli taitaa olla kuitenkin englanti, jota opiskellaan myös kaikissa kouluissa. Vuonna 2007 olivat Kenian edelliset presidentin vaalit (presidentti valitaan 5 vuodeksi). Tällöin syntyi erittäin tuhoisia mellakoita etenkin Eldoretin ympäristössä. Esimerkiksi erääseen kirkkoon oli lukittuna 100 ihmistä ja kaikki poltettiin kirkon mukana. Kokonaisuudessaan n. 1.100 kenialaista kuoli tuolloin mellakoissa. Toivottavasti seuraavat presidentin vaalit sujuvat rauhallisemmin. Tuntuu uskomattomalta, koska täällä Keniassa on ollut erittäin rauhallista ja turvallista liikkua, varsinkin Itenin ympäristössä. Mutta näinhän se on, että vaalit nostavat tunteet pintaan vähän joka puolella maailmaa. Suurin osa Kenian elintarvikkeista tuotetaan Great Rift Valleyn alueella (tämähän on pitkä lähes koko Kenian halkova vuoristo-laakso) eli suurin osa maanviljelijöistä ja karjankasvattajista asustelevat tällä alueella. Eniten tuotetaan maitoa, vehnää ja maissia, minkä kyllä olemme havainneet HATC:in keittiön tavaravalikoimasta. Tässä lyhyt ja ytimekäs katsaus Kenian kulttuuriin ja liike-elämään – kiitos Tero ja Feith!
Nyt olemme Jussin kanssa kahvitauolla – klo on 17.00 ja alkaa päivällisen odottelu. Tänään ei ole ollut kovin rasittavia treenejä, joten ei ole vielä nälkä. Mitähän he tarjoavat meidän viimeiseksi ateriaksi HATC:issa? Huomenna aamulla sitten lähdemme HATC:ista jo klo 07.00 kohti Eldoretiä Barnabas –kuskin viemänä. Eldoretistä jatkamme Nairobiin Afrikan Jettlink –koneella. Nairobissa emme joudu odottamaan pitkään, vaan kiiruhdamme Lontoon koneeseen; vietämme (kaikki kolme) yön Lontoon lentoaseman lähellä olevassa hotellissa. Tiistaina aikaisin aamusta Helsingin koneemme starttaa. Vantaan lentoasemalle laskeudumme n. klo 13.00, josta minä pyrin nousemaan lentokenttäbussiin Tampereelle. Jussi sen sijaan hyppää Oulun lentokoneeseen Helsingissä. Sitten Kenian matkamme alkaa olla lopussa – suurenmoinen kokemus meille kaikille!
KIITOKSET
Kiva on tunne, neljä onnistunutta viikkoa takana ja kunto on kehittynyt koko ajan juoksun helppoudesta päätellen. Voisiko leiri paremmin onnistua? Manageri Michelin kommentti kuluvalla viikolla: ”Täydellinen leiri sinulla. Lupaa hyvää maratonilla.” lämmitti kovasti mieltäni. Michelin laatima ohjelma oli vaativa ja perustui nyt vauhdin kasvattamiseen maratonilla useita kevyitä, reippaita ja kovia kymppejä ja vetoja ripoteltuna pitkin viikkoja; juuri tällaista treeniä tarvitsinkin! Lämmin kiitos Michelille!
Haluan tässä kiittää omaa puolisoani Ullaa ja koko perhettäni sekä työpaikkaani, että soitte minulle tämän mahdollisuuden yrittää nostaa omaa juoksukuntoa Kenian korkeanpaikan leirillä Itenissä. Perästä kuuluu, miten olen onnistunut. Neljä viikkoa on pitkä aika – mutta se kului erittäin nopeasti HATC:in ystävällisen väen ja leirin muiden juoksijoiden kanssa. On ollut upeaa kokea huippujuoksijoiden seurassa, miten treeniohjelman läpikäynti tuottaa hikeä ja rasitusta, mutta myös nautintoa ja tyytyväisyyttä harjoitusten onnistuessa sekä oman kunnon kehittyessä. Jussilla ja Jarkolla taisivat viimeiset viikot olla piinallisia, koska viettivät tuplasti pidemmän ajan HATC:issa.
Lämmin kiitos kaikille teille, jotka olette jaksaneet seurata blogiani koko neljän viikon ajan. Toivon, että olette saaneet blogini välityksellä edes osittain kokea hienon kokemukseni Itenin High Altitude Training Centerissä. Seuraavaksi jäämme odottamaan, mitä tapahtuu juoksukunnolleni palattuani Suomeen – onko lenkkien teko helpompaa ja kevyempää sekä paraneeko puolikkaan ja maratonin ennätykseni. Tänä vuonna toivon pääseväni lähelle 1.20:tä puolikkaalla ja alittaa 2.50 maratonilla. Jotta näihin aikoihin yllän, on vielä paljon tehtävää myös Suomessa, mutta niistä kuulette sitten myöhemmin.
Toivottavasti osa Varalan Maratonklubin väestä olette seuranneet myös blogiani ja mahdollisesti kiinnostutte jatkossa lähtemään Keniaan korkeanpaikan leirille ja kokemaan saman kuin minä – suosittelen lämpimästi!
On hiukan haikea sanoa: Kiitos seurasta, iloisiin näkemisiin ja kuulumisiin Suomessa.
Päätän nyt selostukseni Keniasta tähän (kuvia saatan vielä lisätä myöhemmin).
Hyvää ja antoisaa alkavaa viikkoa kaikille!
Iloisiin tapaamisiin!
T. Harri
Jatkoin matkaani tarkkaillen ympäristöä, oli hiljaista olihan sunnuntain aikainen aamu. Kasvipuska kädessä palasin leirikeskukseen lähes tunnin taivalluksen jälkeen. Jarkko ja Jussi olivat saapuneet aikaisemmin ja olivat menossa aamupalalle, joten liityin heidän seuraansa. Aamiainen sisälsi pitkästä aikaa lettuja, lisäksi leipää ja banaania. Riittävästi syötävää. Sitten suihkuun. Oli sen verran viileä ilma, että tein poikkeuksen, enkä pulahtanut uima-altaaseen, kuten aikaisemmin. Sitten oli sanottava päiväksi Hei Jarkolle, joka lähti klo 08.45 Matatulla Nairobiin, 4-5 tunnin ajomatka – taitaa takapuoli puutua? Me kipusimme sänkyihimme Jussin kanssa ja tunnin tirsat oli paikallaan.
Jussi oli pakannut omat laukkunsa ja rinkkansa jo eilen. Minä aloitin nyt aamupäivällä. Mukavasti tuntuivat tavarat nyt mahtuvan, kun ei ollut niitä moninaisia eväitä enää täyttämässä laukkuja. Sen sijaan tuliaiset kyllä täyttivät ne mukavasti.
Yllättäen taivas alkoi avautua ja aurinko tuli näkyviin. Aikaistimme toiselle kevyelle kympille lähtöä, nyt starttasimme jo 10.45 St. Patrickin kauniille reitille. Otin kameran mukaani, jotta voin ottaa viimeisiä juoksu- ja ympäristökuvia. Piipahdimme St. Patrickin koululla, jota ovat käyneet monet kenialaiset juoksijasuuruudet. Näin sunnuntaina näytti olevan siivoustalkoot käynnissä samalla, kun monet saapuivat kirkkomessuistaan. Aurinko paistoi niin lämpimästi, että uskalsimme ottaa jopa paidat pois ja jatkoimme juoksua. Ihailimme maisemia ja otimme kuvia aina silloin tällöin joko lehmän kanssa tai ilman lehmää. Kaunis vihreys ja vehmaus kaikkialla, sillä parin viikon aikana oli maa saanut sadetta useana yönä. Lapset ja aikuiset oli puettuna siisteihin vaatteisiin, koska oli pyhäpäivä ja messupäivä kyseessä. Aina välillä kuuli lapsien huutavan: ”Habari” –tervehdyksen, johon vastasimme ”Musuri” ja niin matka jatkui. Enää kilometri leirikeskukseen ja ylämäkeä, mutta kaverukset nauttivat viikkoja kestäneen leirin viimeisistä juoksuaskelista. Kevyesti, rullaten ja kädet juoksua mukaillen – nautintoa kerrassaan! Sitten STOP – HATC:in juoksut oli juostu tältä erää, molemmat erittäin tyytyväisinä palasimme leirikeskukseen. Sitten suihkuun ja lounaalle. Yllättäen alkoi sataa, hienoa ettemme kastuneet juostessa tälläkään kertaa. Nyt tarjolla oli kananmuna-peruna –pataa, mielenkiintoista mutta hyvää ja juustolla ja tomaatilla täytettyjä lämpimiä kolmioleipiä. Todella maittava ateria! Seuraavaksi hetkeksi lepäämään ja jatkamaan laukkujen pakkaamista.
Aivan kuin tilauksesta aurinko tuli näkyviin pariksi tunniksi ja niin pääsimme vielä uima-altaan viereen auringonottoon. Jussi tasasi selkäänsä tulleita raitoja eilisen lenkin ajoilta ja minä puolestani hiustenleikkuun synnyttämiä valkoisia leikkauskohtia päässäni. Roni tarjoili Cocikset ja me vain nautimme. Sitten suuntasin blogini päivitykseen – katsotaan, miten onnistun.
Lupasin kertoa tänään muutaman sanan Teron ja hänen kenialaisen tyttöystävänsä Feithin Kenia-selostuksistaan: Keniassa on kaikkiaan 42 heimoa (tribes); joista 8-9 pääheimoa. Heimojen suuruudet seuraavanlaisia: Kikuju -27 %, Kamba – 11-12 %, Kisi (esimerkiksi Ruotsin juoksijasuuruus Isabella) – yli 10 %, Luo – yli 15 %, Luhija – 12 %, Kalendzi (7 alaheimoa: mm. Nandit, Keio, Kibsikis, Marakwet, Tugen, Sabaot), Masai ja Samburu. Iten on Kalendzien maata. Kenian parhaat juoksijat ovat Nandeja, kuten on myös Teron Feith ja Wilson Kirwa. Nandeja asuu myös mm. Tansaniassa. Kikujut ovat olleet pitkään Keniassa johtoasemissa valtionpäämiehistä alkaen ja ovat miehittäneet tärkeät virat eri organisaatioissa. Kikujut ovat vuosia johtaessaan maata ja eri organisaatioita erittäin korruptoituneita (myös poliisivoimat). Kaikki muut Kenian heimot vastustavat Kikujuja. Kikujut ovat olleet aina erittäin väkivaltaisia. Kerrotaan, että valkoisen miehen tai naisen Kikuju –puoliso on kiinnostunut yhteistyöstä ainoastaan rahan tai vallan vuoksi. Siksi saattaa valkoinen puoliso löytyä jostakin kurkku auki viillettynä. Että sillee nykyaikana! Kenian kansallinen kieli on (ki)swahili, jota opetetaan kouluissa. Kenian virallinen kieli taitaa olla kuitenkin englanti, jota opiskellaan myös kaikissa kouluissa. Vuonna 2007 olivat Kenian edelliset presidentin vaalit (presidentti valitaan 5 vuodeksi). Tällöin syntyi erittäin tuhoisia mellakoita etenkin Eldoretin ympäristössä. Esimerkiksi erääseen kirkkoon oli lukittuna 100 ihmistä ja kaikki poltettiin kirkon mukana. Kokonaisuudessaan n. 1.100 kenialaista kuoli tuolloin mellakoissa. Toivottavasti seuraavat presidentin vaalit sujuvat rauhallisemmin. Tuntuu uskomattomalta, koska täällä Keniassa on ollut erittäin rauhallista ja turvallista liikkua, varsinkin Itenin ympäristössä. Mutta näinhän se on, että vaalit nostavat tunteet pintaan vähän joka puolella maailmaa. Suurin osa Kenian elintarvikkeista tuotetaan Great Rift Valleyn alueella (tämähän on pitkä lähes koko Kenian halkova vuoristo-laakso) eli suurin osa maanviljelijöistä ja karjankasvattajista asustelevat tällä alueella. Eniten tuotetaan maitoa, vehnää ja maissia, minkä kyllä olemme havainneet HATC:in keittiön tavaravalikoimasta. Tässä lyhyt ja ytimekäs katsaus Kenian kulttuuriin ja liike-elämään – kiitos Tero ja Feith!
Nyt olemme Jussin kanssa kahvitauolla – klo on 17.00 ja alkaa päivällisen odottelu. Tänään ei ole ollut kovin rasittavia treenejä, joten ei ole vielä nälkä. Mitähän he tarjoavat meidän viimeiseksi ateriaksi HATC:issa? Huomenna aamulla sitten lähdemme HATC:ista jo klo 07.00 kohti Eldoretiä Barnabas –kuskin viemänä. Eldoretistä jatkamme Nairobiin Afrikan Jettlink –koneella. Nairobissa emme joudu odottamaan pitkään, vaan kiiruhdamme Lontoon koneeseen; vietämme (kaikki kolme) yön Lontoon lentoaseman lähellä olevassa hotellissa. Tiistaina aikaisin aamusta Helsingin koneemme starttaa. Vantaan lentoasemalle laskeudumme n. klo 13.00, josta minä pyrin nousemaan lentokenttäbussiin Tampereelle. Jussi sen sijaan hyppää Oulun lentokoneeseen Helsingissä. Sitten Kenian matkamme alkaa olla lopussa – suurenmoinen kokemus meille kaikille!
KIITOKSET
Kiva on tunne, neljä onnistunutta viikkoa takana ja kunto on kehittynyt koko ajan juoksun helppoudesta päätellen. Voisiko leiri paremmin onnistua? Manageri Michelin kommentti kuluvalla viikolla: ”Täydellinen leiri sinulla. Lupaa hyvää maratonilla.” lämmitti kovasti mieltäni. Michelin laatima ohjelma oli vaativa ja perustui nyt vauhdin kasvattamiseen maratonilla useita kevyitä, reippaita ja kovia kymppejä ja vetoja ripoteltuna pitkin viikkoja; juuri tällaista treeniä tarvitsinkin! Lämmin kiitos Michelille!
Haluan tässä kiittää omaa puolisoani Ullaa ja koko perhettäni sekä työpaikkaani, että soitte minulle tämän mahdollisuuden yrittää nostaa omaa juoksukuntoa Kenian korkeanpaikan leirillä Itenissä. Perästä kuuluu, miten olen onnistunut. Neljä viikkoa on pitkä aika – mutta se kului erittäin nopeasti HATC:in ystävällisen väen ja leirin muiden juoksijoiden kanssa. On ollut upeaa kokea huippujuoksijoiden seurassa, miten treeniohjelman läpikäynti tuottaa hikeä ja rasitusta, mutta myös nautintoa ja tyytyväisyyttä harjoitusten onnistuessa sekä oman kunnon kehittyessä. Jussilla ja Jarkolla taisivat viimeiset viikot olla piinallisia, koska viettivät tuplasti pidemmän ajan HATC:issa.
Lämmin kiitos kaikille teille, jotka olette jaksaneet seurata blogiani koko neljän viikon ajan. Toivon, että olette saaneet blogini välityksellä edes osittain kokea hienon kokemukseni Itenin High Altitude Training Centerissä. Seuraavaksi jäämme odottamaan, mitä tapahtuu juoksukunnolleni palattuani Suomeen – onko lenkkien teko helpompaa ja kevyempää sekä paraneeko puolikkaan ja maratonin ennätykseni. Tänä vuonna toivon pääseväni lähelle 1.20:tä puolikkaalla ja alittaa 2.50 maratonilla. Jotta näihin aikoihin yllän, on vielä paljon tehtävää myös Suomessa, mutta niistä kuulette sitten myöhemmin.
Toivottavasti osa Varalan Maratonklubin väestä olette seuranneet myös blogiani ja mahdollisesti kiinnostutte jatkossa lähtemään Keniaan korkeanpaikan leirille ja kokemaan saman kuin minä – suosittelen lämpimästi!
On hiukan haikea sanoa: Kiitos seurasta, iloisiin näkemisiin ja kuulumisiin Suomessa.
Päätän nyt selostukseni Keniasta tähän (kuvia saatan vielä lisätä myöhemmin).
Hyvää ja antoisaa alkavaa viikkoa kaikille!
Iloisiin tapaamisiin!
T. Harri
lauantai 27. helmikuuta 2010
Toiseksi viimeinen treenipäivä on takana
Lauantaina heräsimme totuttuun aikaan eli heti klo 06.00 jälkeen. Ihmettelimme kylläkin, miksi linnut eivät laulaneet eikä kukot kiekuneet. Syy selvisi avaamalla ulko-ovi: yöllä oli satanut ja aamu avautui kylmän kosteana taivaanrannan ollessa kirkkaan oranssi. Tulossa leiriaikamme kylmin päivä. Illalla emme muistaneet ottaa keittiöstä mukaamme kuumaa vettä, joten kaurapuuro jäi syömättä ennen lenkkiä. Ainoastaan banaani ja malariatabletti suuhun ja menoksi. Minulla oli aamusta kevyt 8 km, Jarkolla verryttelylenkki n. 6 km ja Jussilla 15 km. Lähdimme yhdessä urheilukentän vierestä kulkevalle tutulle reitille. Jarkko palasi 3 km:n kääntöpaikan jälkeen leirikeskukseen pyöräilemään. Mutta me jatkoimme Jussin kanssa rauhallisesti eteenpäin. Käsiä hiukan paleli, mutta muuten ilma OK juoksuun. Taivas melko pilvinen ja voi tihkuttaa milloin vain - onneksi ei kuitenkaan lenkkimme aikana näin käynyt. Noin 2 km:ä ennen leirikeskusta Jussi kääntyi aurinkokukkapeltoa kohti St. Patrickin lenkille ja minä jatkoin ylämäkeä leirikeskukseen saakka. Lenkin alussa oli pieniä käynnistämisvaikeuksia, mutta muutaman kilometrin jälkeen juoksu kulki kevyesti myös ylämäissä. Niinpä kokonaisaikani oli 38.45 – not bad! Sitten suihkuun ja uimaan sekä aamupalalle. Aamupalalla tarjoiltiin paahtoleipää, omelettia, banaania ja appelsiinin paloja – hyvin maittoi. Jussikin saapui lopulta syömään kanssamme. Nyt pariksi tunniksi levolle.
Klo 10.00 aikoihin Sanna ja Tero saapuivat melko voipuneina HATC:iin Eldoretistä. He todellakin juoksivat kyseisen matkan eli 32 km aikaan 2.46-2.47 – upea suoritus, sillä välillä oli tihkuttanut, eikä reitti alkumatkasta ollut paras mahdollinen juosta märistä ja mutaisista teistä johtuen. Varsinkin lopun kympin nousut ottivat kuulemma koville. Suihku ja Teron kenialaisen tyttöystävän Faithin tekemät eväät virkistivät matkaajia. Sanna lähti Eldoretiin Matatulla, mutta Tero ja Faith nauttivat vielä parisen tuntia uimisesta ja saunasta. Tero ja Faith kertoivat Kenian heimoista ja näiden vaikutusvallasta Keniassa, mistä kerron tarkemmin ehkä huomenna teille blogissani.
Klo 11.30 lähdimme Jussin kanssa viimeiselle reippaalle lenkillemme Itenissä; Jussi 20 km:lle ja minä 10 km:lle. Valitsimme saman reitin kuin aikaisemmin eli 5 km:ä alas Eldoretin suuntaan asfaltoitua päätietä ja takaisin mäkeä leirikeskukseen. Toimin samalla Jussin jäniksenä kympin ajan. Melko kevyesti juoksu lähti alamäkeen. Lapset huutelivat ympärillä ”How are you?” Mutta jatkoin vain rullaavaa askellustani eteenpäin Jussi perässäni. Annoin mennä tunteella, koska sykemittarin olin jättänyt huoneeseen. Yritin varoa juoksun muuttumista liian kovaksi. Hengitys kulki myös hyvin, joten ei muuta kuin antoi mennä. Puolimatkan aikani oli 5 km:n ennätykseni ollen tasan 19 minuuttia – en voinut uskoa todeksi. Käännyin ympäri ja yritin jatkaa samaa vauhtia ylämäkeen ja vastatuuleen. Kolme mäkeä sattuu tälle matkalle; näistä yksi on pitkä n. 1,5 km. Lyhensin askelta mäkiin ja samalla yritin myös nostaa jalkoja enemmän sekä suoristaa ryhtiä, jolloin nousut tuntuivat helpommilta. Matka jatkui edelleen melko mukavasti ja niinpä sain aikaiseksi tänään myös kympin ennätykseni leirillä ollen nyt 41.30 – olin erittäin tyytyväinen, koska en tuntenut väsymystä koko matkan aikana. Jussi saapui kympin kääntöpaikalle n. 45 sekuntia minun perääni saaden samalla saksalaisen maratoonarin mukaansa jänikseksi. Jussi onnistui myös erittäin hyvin omassa suorituksessaan. Nyt tyytyväisenä suihkuun ja uimaan sekä lounaalle. Lounaaksi saimme lihapataa ja riisiä sekä kaali-porkkana-kurpitsa –salaattia. Meille Jarkon kanssa maittoi, mutta Jussi söi melko minimaalisesti – ei kuulemma ollut nälkä, mitä ihmettelimme Jarkon kanssa. Toivottavasti illalla on riittävästi energiapitoista syötävää! Tiedustelin äsken ja päivälliseksi saamme kanaa ja riisiä ynnä lisukkeita, joten hyvää ruokaa on tiedossa myös illalla – onneksi!
Tunnin tirsojen jälkeen suuntasin kävellen Itenin keskustaan valokuvauskierrokselle ja postiasioille. Jussi jäi lepäilemään sänkyynsä. Kirjakaupassa tapasin kaupan omistajarouvan, jonka sisko on naimisissa Suomessa ja asustaa Helsingissä. Sain heidän osoitteensa. Samassa kyseinen sisko soittikin Keniaan ja sain keskustella hänen kanssaan suomeksi. Lupasimme palata asiaan Suomessa. Kyllä maailma on pieni! Törmäsin myös parturiin, enkä voinut vastustaa kiusausta jättää osaa hiuksistani Keniaan 100 Kenian shillingin avulla eli yksi euro. Sain matkani aikana mukavia tilannekuvia paikallisista – ehkä näette ne jossakin vaiheessa blogissani. Sitten moottoripyörätaksilla (40 shillingillä) leirikeskukseen. Jussi laittoi saunan päälle Jarkon jatkaessa kuntosalitreeniään loppuun ja niinpä löysimme kaikki kolme itsemme pian kuuman saunan lauteilta. Jussi oli kuulemma lisännyt lisää kiviä kiukaaseen, joten löytyä lähti mukavasti. Tämä ramasi mukavasti kaikkia. Nyt odottelemaan päivällisen valmistumista.
Tässä vaiheessa toivotan teille kaikille hyvää lauantai-illan jatkoa ja hyvää yötä. Huomenna on sunnuntai ja meillä Jussin kanssa aivan samat kaksi kympin lenkkiä; toinen heti aamusta ja toinen keskellä päivää. Näiden jälkeen HATC:in juoksut on juostu – tällä kertaa?
Hyvää pyhäpäivää teille blogini ystävät!
Terveisin,
Harri
Klo 10.00 aikoihin Sanna ja Tero saapuivat melko voipuneina HATC:iin Eldoretistä. He todellakin juoksivat kyseisen matkan eli 32 km aikaan 2.46-2.47 – upea suoritus, sillä välillä oli tihkuttanut, eikä reitti alkumatkasta ollut paras mahdollinen juosta märistä ja mutaisista teistä johtuen. Varsinkin lopun kympin nousut ottivat kuulemma koville. Suihku ja Teron kenialaisen tyttöystävän Faithin tekemät eväät virkistivät matkaajia. Sanna lähti Eldoretiin Matatulla, mutta Tero ja Faith nauttivat vielä parisen tuntia uimisesta ja saunasta. Tero ja Faith kertoivat Kenian heimoista ja näiden vaikutusvallasta Keniassa, mistä kerron tarkemmin ehkä huomenna teille blogissani.
Klo 11.30 lähdimme Jussin kanssa viimeiselle reippaalle lenkillemme Itenissä; Jussi 20 km:lle ja minä 10 km:lle. Valitsimme saman reitin kuin aikaisemmin eli 5 km:ä alas Eldoretin suuntaan asfaltoitua päätietä ja takaisin mäkeä leirikeskukseen. Toimin samalla Jussin jäniksenä kympin ajan. Melko kevyesti juoksu lähti alamäkeen. Lapset huutelivat ympärillä ”How are you?” Mutta jatkoin vain rullaavaa askellustani eteenpäin Jussi perässäni. Annoin mennä tunteella, koska sykemittarin olin jättänyt huoneeseen. Yritin varoa juoksun muuttumista liian kovaksi. Hengitys kulki myös hyvin, joten ei muuta kuin antoi mennä. Puolimatkan aikani oli 5 km:n ennätykseni ollen tasan 19 minuuttia – en voinut uskoa todeksi. Käännyin ympäri ja yritin jatkaa samaa vauhtia ylämäkeen ja vastatuuleen. Kolme mäkeä sattuu tälle matkalle; näistä yksi on pitkä n. 1,5 km. Lyhensin askelta mäkiin ja samalla yritin myös nostaa jalkoja enemmän sekä suoristaa ryhtiä, jolloin nousut tuntuivat helpommilta. Matka jatkui edelleen melko mukavasti ja niinpä sain aikaiseksi tänään myös kympin ennätykseni leirillä ollen nyt 41.30 – olin erittäin tyytyväinen, koska en tuntenut väsymystä koko matkan aikana. Jussi saapui kympin kääntöpaikalle n. 45 sekuntia minun perääni saaden samalla saksalaisen maratoonarin mukaansa jänikseksi. Jussi onnistui myös erittäin hyvin omassa suorituksessaan. Nyt tyytyväisenä suihkuun ja uimaan sekä lounaalle. Lounaaksi saimme lihapataa ja riisiä sekä kaali-porkkana-kurpitsa –salaattia. Meille Jarkon kanssa maittoi, mutta Jussi söi melko minimaalisesti – ei kuulemma ollut nälkä, mitä ihmettelimme Jarkon kanssa. Toivottavasti illalla on riittävästi energiapitoista syötävää! Tiedustelin äsken ja päivälliseksi saamme kanaa ja riisiä ynnä lisukkeita, joten hyvää ruokaa on tiedossa myös illalla – onneksi!
Tunnin tirsojen jälkeen suuntasin kävellen Itenin keskustaan valokuvauskierrokselle ja postiasioille. Jussi jäi lepäilemään sänkyynsä. Kirjakaupassa tapasin kaupan omistajarouvan, jonka sisko on naimisissa Suomessa ja asustaa Helsingissä. Sain heidän osoitteensa. Samassa kyseinen sisko soittikin Keniaan ja sain keskustella hänen kanssaan suomeksi. Lupasimme palata asiaan Suomessa. Kyllä maailma on pieni! Törmäsin myös parturiin, enkä voinut vastustaa kiusausta jättää osaa hiuksistani Keniaan 100 Kenian shillingin avulla eli yksi euro. Sain matkani aikana mukavia tilannekuvia paikallisista – ehkä näette ne jossakin vaiheessa blogissani. Sitten moottoripyörätaksilla (40 shillingillä) leirikeskukseen. Jussi laittoi saunan päälle Jarkon jatkaessa kuntosalitreeniään loppuun ja niinpä löysimme kaikki kolme itsemme pian kuuman saunan lauteilta. Jussi oli kuulemma lisännyt lisää kiviä kiukaaseen, joten löytyä lähti mukavasti. Tämä ramasi mukavasti kaikkia. Nyt odottelemaan päivällisen valmistumista.
Tässä vaiheessa toivotan teille kaikille hyvää lauantai-illan jatkoa ja hyvää yötä. Huomenna on sunnuntai ja meillä Jussin kanssa aivan samat kaksi kympin lenkkiä; toinen heti aamusta ja toinen keskellä päivää. Näiden jälkeen HATC:in juoksut on juostu – tällä kertaa?
Hyvää pyhäpäivää teille blogini ystävät!
Terveisin,
Harri
perjantai 26. helmikuuta 2010
Perjantai ja kolmanneksi viimeinen juoksupäivä HATC:issa
Tänään on perjantai ja alkaa viikonloppu. Ikävä kyllä tämä vaiherikas, raskas ja antoisa juoksuleiri alkaa olla kohta takana. Mutta kuten jo aiemmin totesin, on todella mukava palata Suomeen ja perheensä pariin.
Heräsimme vasta klo 06.30 ja aamupuuron jälkeen starttasimme kevyelle kympin lenkille Jussin kanssa. Yöllä oli satanut vettä kaatamalla ja taivas oli myös aamusta aivan pilvessä. Tänään saatamme ensimmäistä kertaa kastua lenkin aikana – katsotaan. Puimme pitkähihaiset paidat ja minä puolitrikoot päälle; Jussi sen sijaan lyhyet juoksushortsit (kuten useimmiten). Otin myös lippiksen varalta mukaan. Nyt ei tarvittu aurinkovoiteita. Valitsimme asfalttireitin Eldoretin suuntaan 5 km ja takaisin, koska hiekkapolut ja –tiet olivat aivan mutaisia Taivallettuamme pari kilsaa alkoi piskotella, mutta onneksi melko lievästi. Alamäkiosuus sujui melko joutuisaan, myös tänään tuntui kulkevan, nyt puolivälin aikani oli 23.25 (Jussi taisi tulla 20 sekuntia minua myöhemmin kääntöpaikalle, ilmeisesti leirin kovuus painaa hänen jalkojaan ja kroppaansa). Pyrin jälleen keskittymään mäkien nousuun lyhentämällä askelta ja astumalla päkiöillä polvea nostaen ja kuitenkin välttäen sykkeen liiallista nousua (juoksin tunteen varassa, sillä sykevyön jätin huoneeseen). Alan vähitellen oppia. Uskomattoman nopeasti taivalsin ylämäkiosuuden, koska loppuaikani oli 46.41 (en ole ennen kyennyt näin tasaisiin aikoihin ala- ja ylämäessä). Todennäköisesti syke kävi välillä reippaan puolella, mutta meno tuntui kuitenkin kevyen helpolta. Jussi saapui leirille ehkä puoli minuuttia myöhemmin. Emme saaneet roimaa sadetta niskaamme. Nyt suihkuun ja uimaan sekä aamupalalle. Aamiaiseksi oli tarjolla paahtoleipää, keitetty muna, banaani, ananassiivuja. Kyllä maittoi! Sitten tunnin tirsoille.
Minulla oli vain yksi juoksulenkki tänään, joten herättyäni aloin pyykätä kaikki likaiset vaatteeni, jotta ne ehtivät kuivua. Toivotaan auringonpaistetta vielä nämä pari viimeistä päivää. Jussi ja Jarkko lähtivät 15 km:n kevyelle lenkilleen klo 11.15 ja minä suuntasin kuntosalille, jossa vietin toista tuntia niin laitteissa kuin venytellen. Sitten olikin jo aika lounaalle, joka sisälsi riisiä ja linssejä sekä kaali-porkkana-kurkku –salaattia. Nyt on jätettävä urputukset ruuasta ja pyrittävä vain syömään riittävän energian saamiseksi. Kyllä se nälkä lähti.
Ruokailtuamme istuuduimme Matatun kyytiin kohti Eldoretiä. Jarkko suuntasi nettikahvilaan; me sen sijaan Jussin kanssa pariin tavarataloon viimeisiä ostoksia tekemään. Taivas oli pilvessä, mutta sadetta emme saaneet kuin ripauksen. Jussi suuntasi myös nettikahvilaan; minä sen sijaan kävelin vielä hetken Eldoretin keskustassa, joka oli melko mutaisen likainen rankkasateista johtuen. Sain tarpeekseni ja hyppäsin Iteniin menevään Matatuun; pienoisbussissa oli pahimmillaan lähes 30 aikuista – huh! Onneksi siitäkin matkasta selvisin.
Nyt pieni huili ja sitten teelle sekä korvapuustille sekä blogini päivitykseen.
Muutama sana vielä eilisen leipomuksista. Korvapuustitaikina joutui odottamaan jääkaapissa toista tuntia ja voitte vain kuvitella, mitä oli vastassa jääkaapissa sen avatessani. Hiiva oli tehnyt tehtävänsä melko lämpimässä jääkaapissa, joten taikina valui vastaan koko komeudellaan. Kokki sai lopulta pitsansa valmiiksi ja niin pääsimme korvapuustien tekoon. Monica katsoi tarkkaan ja opetteli sekä auttoi leipomisessa. Vihdoin tunsimme uunista korvapuustien kanelin tuoksun; näin ne olivat valmiita syötäväksi. Vaikka olen itse jäävi arvioimaan tulosta, niin suussa sulavia leipomuksista syntyi, myös koko päivällisväen mielestä. Hiekkahentuset syömme vasta perjantai-illan kalapäivällisen jälkeen banaani- ja ananaspalojen kera. Monica vei yli 10 korvapuustia mukanaan kotiin tuliaisiksi kahdelle lapselleen. Täällä makeat leivonnaiset ovat kalliita, eikä paikalliset ole niitä tottuneet paljoa valmistamaan tai syömään. Nyt kyllä makea leivonnainenkin teki hyvin kauppansa.
Viime päivinä meitä on ollut leirillä noin 20, mutta tänä aamuna saksalainen prespyteeripappi-matkatoimistovirkailija Ulrike suuntasi kohti Saksaa. Suurin osa leiriläisistä on hollantilaisia; kuten ehkä muistanet paikan omistajat Lornah ja Pieter ovat hollannin kansalaisia ja siten HATC:in markkinointi on parasta juuri Hollannissa.
Jussi ja Jarkko ovat edelleen Eldoretin matkallaan (klo 17.30); ovat menneet siellä syömään. Jarkolla pitäisi olla vielä yksi treeni tänään ja sen päälle lämpiää sauna.
Huomenna minulla on aamusta vain 8 km:ä kevyttä ja keskellä päivää 10 km:ä reipasta, jossa kyllä kuntoa punnitaan. Jussilla taitaa olla tuplasti enemmän kumpaakin, joten hän se vasta koville joutuukin.
Sitten sunnuntaina, viimeisenä treenipäivänä, sekä aamusta että keskipäivällä kumpanakin meillä Jussin kanssa 10 km:ä kevyttä. Ja niin se leiriohjelma tulee kahlatuksi kokonaisuudessaan läpi – yes! Sitten alkaa kevään ja kesän kisaohjelman suunnittelu, mutta kisavalintoihin palaamme sitten vasta Suomessa.
Tällä kertaa ei muuta kuin hyvää illan jatkoa ja antoisaa viikonloppua teille kaikille.
Terveisin,
Harri
Heräsimme vasta klo 06.30 ja aamupuuron jälkeen starttasimme kevyelle kympin lenkille Jussin kanssa. Yöllä oli satanut vettä kaatamalla ja taivas oli myös aamusta aivan pilvessä. Tänään saatamme ensimmäistä kertaa kastua lenkin aikana – katsotaan. Puimme pitkähihaiset paidat ja minä puolitrikoot päälle; Jussi sen sijaan lyhyet juoksushortsit (kuten useimmiten). Otin myös lippiksen varalta mukaan. Nyt ei tarvittu aurinkovoiteita. Valitsimme asfalttireitin Eldoretin suuntaan 5 km ja takaisin, koska hiekkapolut ja –tiet olivat aivan mutaisia Taivallettuamme pari kilsaa alkoi piskotella, mutta onneksi melko lievästi. Alamäkiosuus sujui melko joutuisaan, myös tänään tuntui kulkevan, nyt puolivälin aikani oli 23.25 (Jussi taisi tulla 20 sekuntia minua myöhemmin kääntöpaikalle, ilmeisesti leirin kovuus painaa hänen jalkojaan ja kroppaansa). Pyrin jälleen keskittymään mäkien nousuun lyhentämällä askelta ja astumalla päkiöillä polvea nostaen ja kuitenkin välttäen sykkeen liiallista nousua (juoksin tunteen varassa, sillä sykevyön jätin huoneeseen). Alan vähitellen oppia. Uskomattoman nopeasti taivalsin ylämäkiosuuden, koska loppuaikani oli 46.41 (en ole ennen kyennyt näin tasaisiin aikoihin ala- ja ylämäessä). Todennäköisesti syke kävi välillä reippaan puolella, mutta meno tuntui kuitenkin kevyen helpolta. Jussi saapui leirille ehkä puoli minuuttia myöhemmin. Emme saaneet roimaa sadetta niskaamme. Nyt suihkuun ja uimaan sekä aamupalalle. Aamiaiseksi oli tarjolla paahtoleipää, keitetty muna, banaani, ananassiivuja. Kyllä maittoi! Sitten tunnin tirsoille.
Minulla oli vain yksi juoksulenkki tänään, joten herättyäni aloin pyykätä kaikki likaiset vaatteeni, jotta ne ehtivät kuivua. Toivotaan auringonpaistetta vielä nämä pari viimeistä päivää. Jussi ja Jarkko lähtivät 15 km:n kevyelle lenkilleen klo 11.15 ja minä suuntasin kuntosalille, jossa vietin toista tuntia niin laitteissa kuin venytellen. Sitten olikin jo aika lounaalle, joka sisälsi riisiä ja linssejä sekä kaali-porkkana-kurkku –salaattia. Nyt on jätettävä urputukset ruuasta ja pyrittävä vain syömään riittävän energian saamiseksi. Kyllä se nälkä lähti.
Ruokailtuamme istuuduimme Matatun kyytiin kohti Eldoretiä. Jarkko suuntasi nettikahvilaan; me sen sijaan Jussin kanssa pariin tavarataloon viimeisiä ostoksia tekemään. Taivas oli pilvessä, mutta sadetta emme saaneet kuin ripauksen. Jussi suuntasi myös nettikahvilaan; minä sen sijaan kävelin vielä hetken Eldoretin keskustassa, joka oli melko mutaisen likainen rankkasateista johtuen. Sain tarpeekseni ja hyppäsin Iteniin menevään Matatuun; pienoisbussissa oli pahimmillaan lähes 30 aikuista – huh! Onneksi siitäkin matkasta selvisin.
Nyt pieni huili ja sitten teelle sekä korvapuustille sekä blogini päivitykseen.
Muutama sana vielä eilisen leipomuksista. Korvapuustitaikina joutui odottamaan jääkaapissa toista tuntia ja voitte vain kuvitella, mitä oli vastassa jääkaapissa sen avatessani. Hiiva oli tehnyt tehtävänsä melko lämpimässä jääkaapissa, joten taikina valui vastaan koko komeudellaan. Kokki sai lopulta pitsansa valmiiksi ja niin pääsimme korvapuustien tekoon. Monica katsoi tarkkaan ja opetteli sekä auttoi leipomisessa. Vihdoin tunsimme uunista korvapuustien kanelin tuoksun; näin ne olivat valmiita syötäväksi. Vaikka olen itse jäävi arvioimaan tulosta, niin suussa sulavia leipomuksista syntyi, myös koko päivällisväen mielestä. Hiekkahentuset syömme vasta perjantai-illan kalapäivällisen jälkeen banaani- ja ananaspalojen kera. Monica vei yli 10 korvapuustia mukanaan kotiin tuliaisiksi kahdelle lapselleen. Täällä makeat leivonnaiset ovat kalliita, eikä paikalliset ole niitä tottuneet paljoa valmistamaan tai syömään. Nyt kyllä makea leivonnainenkin teki hyvin kauppansa.
Viime päivinä meitä on ollut leirillä noin 20, mutta tänä aamuna saksalainen prespyteeripappi-matkatoimistovirkailija Ulrike suuntasi kohti Saksaa. Suurin osa leiriläisistä on hollantilaisia; kuten ehkä muistanet paikan omistajat Lornah ja Pieter ovat hollannin kansalaisia ja siten HATC:in markkinointi on parasta juuri Hollannissa.
Jussi ja Jarkko ovat edelleen Eldoretin matkallaan (klo 17.30); ovat menneet siellä syömään. Jarkolla pitäisi olla vielä yksi treeni tänään ja sen päälle lämpiää sauna.
Huomenna minulla on aamusta vain 8 km:ä kevyttä ja keskellä päivää 10 km:ä reipasta, jossa kyllä kuntoa punnitaan. Jussilla taitaa olla tuplasti enemmän kumpaakin, joten hän se vasta koville joutuukin.
Sitten sunnuntaina, viimeisenä treenipäivänä, sekä aamusta että keskipäivällä kumpanakin meillä Jussin kanssa 10 km:ä kevyttä. Ja niin se leiriohjelma tulee kahlatuksi kokonaisuudessaan läpi – yes! Sitten alkaa kevään ja kesän kisaohjelman suunnittelu, mutta kisavalintoihin palaamme sitten vasta Suomessa.
Tällä kertaa ei muuta kuin hyvää illan jatkoa ja antoisaa viikonloppua teille kaikille.
Terveisin,
Harri
torstai 25. helmikuuta 2010
Pullat hyvät leivotaan ...
Keskiviikkoaamuna kuuntelin jo ennen klo 06.00 lintujen heleää laulua ja kukkojen kiekuntaa, mikä lupaa hyvää ilmaa täksi päiväksi. Niinpä klo 07.00 lähtiessämme Jussi, Jarkko ja minä urheilukentälle aurinko oli jo noussut taivaanrannasta ylös ja lämmitti mukavasti selkeältä taivaalta. Urheilukentälle tulee matkaa 2,5 km eli edestakaisin 5 km. Jussilla ja minulla on vuorossa 10 x 400 m:n vedot 2 minuutin palautuksella. Jarkolla sen sijaan vain kevyttä 8 km, joten hän kiersi muutaman kerran kentän ja aloitti Hännisen oppien mukaiset rituaalinsa. Parin verryttelykierroksen jälkeen Jussin kanssa sekunttarit päälle ja reippaasti matkaan. Minulta meni ensimmäinen kierros aikaan 1 min 36 sekuntia, mutta seuraavat kierrokset kykenin jo säätelemään vauhtiani kierrosaikoihin 1.30-1.32, paitsi kuudes kierros, jolloin innostuin kenialaisten matkaan ja aika 1.25. Jussilla taisi kierrosajat olla 10 sekuntia nopeampia kuin minun, paitsi viimeinen kierros, jolloin hän innostui todella vauhdikkaaseen menoon – kaunista katseltavaa, koska juoksurytmi ja –ryhti säilyivät hyvin. Sitten tyytyväisinä takaisin leirikeskukseen. Minä suihkuun ja uimaan, minkä jälkeen aamupalalle. Eilinen jutustelu Lornahin kanssa tuotti tulosta, sillä aamupala oli nyt monipuolinen: kaurapuuroa, paahtoleipiä, paistettua kananmunaa, banaania ja appelsiiniviipaleita – hienoa, tällä jaksaa! Sitten parin tunnin tirsoille.
Klo 11.30 lähdimme Jussin kanssa toiselle juoksutreenille; nyt oli vuorossa 15 km:ä kevyttä. Päätimme lähteä St. Patrickin kauniille kympin reitille, jonka puolivälissä käymme 2,56 km:n kierroksen sisemmäksi maaseutua. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, mutta onneksi tuuli vilvoitti hikisiä kasvoja. Opettelin edelleen mäkien kiipeämistä ylös juoksemalla päkiöillä ja kevyesti nostamalla polvia ylös suoraryhtisenä ja hiukan kiristäen vauhtia. Mäkien nousu tuntui onnistuvan erinomaisesti. Jussilla sen sijaan tuntui olevan vaikeuksia; hänen jaloissaan ei voinut olla painamatta yli seitsemän viikon teho-ohjelma. Nyt taivalsimme yhtä matkaa. Ilmeisesti nyt olin kunnolla sopeutunut tähän ilmanalaan ja korkeuksiin – just in time!
Saavuttuamme leirikeskukseen kelloni näytti aikaa 1.16, mikä on n. 3 minuuttia parempi 15 km:n kevyen lenkin aikani kuin runsas viikko sitten. Ja olin kuitenkin edelleen hyvävointinen – yes! Nyt suihkuun ja pulahdus uima-altaaseen sekä lounaalle. Lounaaksi oli tarjolla kolmioleipiä, joiden sisässä lihaa, keitettyä porkkana-papu –pataa, kaali-porkkana-ananas-kurpitsa –salaattia; tällä sai kyllä vatsansa täyteen hyvin. Sitten jälleen tunniksi levolle.
Aurinko paistoi edelleen, joten kiiruhdin paahtamaan kroppaani. Puolen tunnin jälkeen alkoi kertyä pilviä, joten se siitä auringonotosta.
Klo 16.30 suuntasin keittiöön ja tein korvapuustitaikinan valmiiksi käyttäen Jussin äidin, Paulan lähettämää suomalaista hiivaa sekä Eldoretistä ostamiamme rusinoita ja kanelia. Samalla valmistin hiekkahentusten taikinan. Näiden kummankin paistaminen tapahtuu vasta kokin paistettua illan pitsat ja leivät. Onneksi on jääkaappi, jonne sai pullataikinan tunniksi, ettei nouse yli äyräiden. Katsotaan sitten myöhemmin, miten korvapuustit nousivat uunissa ja miltä ne maistuivat. Jarkko on ollut jo noin tunnin polkemassa pyörää ja laittoi saunan päälle; sen pitäisi olla tarpeeksi kuuma klo 18.00. Jussi on viettänyt iltapäivän sängyssään tekstailen Suomeen Sadun ja ystäviensä kanssa. Nyt pitäisi lähteä saunaan.
Huomenna on sitten meidän kolmanneksi viimeinen treenipäivämme – ikävä kyllä nämä loppuvat. Mutta toisaalta onneksi loppuvat, sillä kaipaan jo vaimoni ja perheeni luo, Jussista puhumattakaan kahdeksan viikon leirijakso hänellä kohta takana, se on todella pitkä aika!
Hyvää illan jatkoa ja hyvää yötä teille kaikille!
Terveisin,
Harri
Klo 11.30 lähdimme Jussin kanssa toiselle juoksutreenille; nyt oli vuorossa 15 km:ä kevyttä. Päätimme lähteä St. Patrickin kauniille kympin reitille, jonka puolivälissä käymme 2,56 km:n kierroksen sisemmäksi maaseutua. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, mutta onneksi tuuli vilvoitti hikisiä kasvoja. Opettelin edelleen mäkien kiipeämistä ylös juoksemalla päkiöillä ja kevyesti nostamalla polvia ylös suoraryhtisenä ja hiukan kiristäen vauhtia. Mäkien nousu tuntui onnistuvan erinomaisesti. Jussilla sen sijaan tuntui olevan vaikeuksia; hänen jaloissaan ei voinut olla painamatta yli seitsemän viikon teho-ohjelma. Nyt taivalsimme yhtä matkaa. Ilmeisesti nyt olin kunnolla sopeutunut tähän ilmanalaan ja korkeuksiin – just in time!
Saavuttuamme leirikeskukseen kelloni näytti aikaa 1.16, mikä on n. 3 minuuttia parempi 15 km:n kevyen lenkin aikani kuin runsas viikko sitten. Ja olin kuitenkin edelleen hyvävointinen – yes! Nyt suihkuun ja pulahdus uima-altaaseen sekä lounaalle. Lounaaksi oli tarjolla kolmioleipiä, joiden sisässä lihaa, keitettyä porkkana-papu –pataa, kaali-porkkana-ananas-kurpitsa –salaattia; tällä sai kyllä vatsansa täyteen hyvin. Sitten jälleen tunniksi levolle.
Aurinko paistoi edelleen, joten kiiruhdin paahtamaan kroppaani. Puolen tunnin jälkeen alkoi kertyä pilviä, joten se siitä auringonotosta.
Klo 16.30 suuntasin keittiöön ja tein korvapuustitaikinan valmiiksi käyttäen Jussin äidin, Paulan lähettämää suomalaista hiivaa sekä Eldoretistä ostamiamme rusinoita ja kanelia. Samalla valmistin hiekkahentusten taikinan. Näiden kummankin paistaminen tapahtuu vasta kokin paistettua illan pitsat ja leivät. Onneksi on jääkaappi, jonne sai pullataikinan tunniksi, ettei nouse yli äyräiden. Katsotaan sitten myöhemmin, miten korvapuustit nousivat uunissa ja miltä ne maistuivat. Jarkko on ollut jo noin tunnin polkemassa pyörää ja laittoi saunan päälle; sen pitäisi olla tarpeeksi kuuma klo 18.00. Jussi on viettänyt iltapäivän sängyssään tekstailen Suomeen Sadun ja ystäviensä kanssa. Nyt pitäisi lähteä saunaan.
Huomenna on sitten meidän kolmanneksi viimeinen treenipäivämme – ikävä kyllä nämä loppuvat. Mutta toisaalta onneksi loppuvat, sillä kaipaan jo vaimoni ja perheeni luo, Jussista puhumattakaan kahdeksan viikon leirijakso hänellä kohta takana, se on todella pitkä aika!
Hyvää illan jatkoa ja hyvää yötä teille kaikille!
Terveisin,
Harri
keskiviikko 24. helmikuuta 2010
Huippujuoksijavieraita Eldoretistä ...
Keskiviikko alkaa olla pulkassa; kello on nyt täällä 19.30 ja päivällinen on syöty. Päivällinen olikin herkullinen: paistettua kanaa ja pastaa sekä kypsiä porkkanoita ja herneitä. Ennen päivällistä kävin rakentavan keskustelun Lornahin ja Monican kanssa meidän suomalaisten toiveista leirikeskuksessa. Aamupalan ja lounaan vaihtelevuus sekä lihan puute ovat ainoat moitteemme. Lornah lupasi monipuolistaa aamupalan. Mutta lounasta voivat parantaa vasta sen jälkeen, kun HATC:in alueelle rakennettu ravintola avaa ovensa helmi-maaliskuussa 2010. Hienoa, että ruokapuoli saadaan jatkossa parempaan malliin.
Mutta lähdetäänpä aamusta. Heräsin klo 06.15 ja Jussi klo 06.30. Kaurapuuron jälkeen tossut jalkaan ja menoksi klo 06.45. Suuntasimme urheilukentän vierestä menevälle reitille, joka on 8km ilman pidennyksiä. Minulla aamusta kevyttä vain tuo 8 km ja Jussilla 10 km. Jalat tuntuivat edelleen keveiltä, joten askellus ei hidastunut mäissäkään. Tulimme kerrankin yhtä matkaa Jussin kanssa tuon 8 km, minkä jälkeen Jussi jatkoi vielä 2 km:n verran. Minulta aikaa kului yllättävän vähän aamun lenkkiin vain 39.53. Iloinen että nyt kulkee hyvin. Seuraavaksi suihkuun ja uimaan sekä normaalille aamupalalle, mitä seurasi parin tunnin levot. Olin nukkunut hiukan huonosti edellisenä yönä, koska tuntui olevan hieman ruuansulatusongelmia. Mutta onneksi olin saanut yöllä lopulta unen päästä kiinni.
Seuraavalle lenkille Jussi lähti klo 11.15, koska hänellä 22 km reipasta ja minulla vain 10 km. Sovimme niin, että käväisen ensin Itenin keskustassa asioilla ja palattuani HATC:iin aloitan oman reippaan juoksuni. Itenin reissun (3 km) hölkkäsin verryttelymielessä. Lopulta pääsin kokeilemaan omaa reipasta menoa. Juoksimme 5 km alamäkeä Eldoretin suuntaan ja takaisin ylämäkeä sama 5 km. Aurinko paistoi melko kirkkaalta taivaalta ja siksi meistä kumpikin oli pukenut päälleen pitkähihaisen paidan, jottei iho palaisi juoksun aikana. Edellisen päivän auringonotto oli punertanut ihoa. Alamäkijuoksu sujui minulta mallikkaasti aikaan 20.10, vaikka juoksin suurimman osan hiekkapolkua – myötätuuli helpotti matkan tekoa. Jussi tulikin vastaan toisella 5 km:n osuudellaan myös voimallisen näköisenä. Käännyttyäni tunsin vastatuulen hidastavan vauhtia, mutta yritin muistella Michelin ohjeita kimmoisista jaloista ja lantiosta jne. ja niinpä olo ja meno alkoi tuntua paremmalta. Tosiaan jälleen mäet onnistuin kapuamaan nopeaan tahtiin. Olin jättänyt sykemittarin huoneeseen ja juoksin nyt tunteen varassa, mikä oli reipasta ja pyrin hillitsemään vauhdin siirtymistä kovaksi. Ripeästi matka taittui aikaan 43.17, mikä merkitsee 23.07 aikaa ylämäki-osuudella – reippaan kympin nopein aikani leirillä – hyvä suoritus! Niin taisi Jussikin saada reippaan 20 km:n parhaan aikansa.
Sitten suihkuun ja uimaan sekä ruokailemaan. Tänään oli lounaaksi riisiä, lihapataa, papuja ja kaali-porkkana –raastetta. Kyllä maistui. Sitten tunniksi tirsoille. Leirikeskukseemme saimme Eldoretistä vieraaksemme Tero Knuuttilan ja Sanna Kullbergin, jotka ovat treenaamassa Simo Vannaksen ryhmän kanssa. Jarkko, Tero ja Sanna tekivät keskellä päivää oman juoksunsa 4 km:n päässä HATC:ista olevaan simpanssimetsään. Olivat nähneet valkohäntäsimpansseja reittinsä varrella. Vieraat nauttivat myös kuntosalista ja uima-altaasta. Lähdimme iltapäivällä kaikki viisi Kerio View –ravintolaan syömään. Kaunis ilma ja kauniit jylhät maisemat alas laaksoon, Great Rift Valley, jossa kuulemma on löydetty vanhimpia fossiileja joskus. Sanna on juossut parhaan maratoninsa aikaan 2.48 ja Tero on loistava lyhyen matkan juoksija ja oli ollut pitkään mukana HelsinkiCityRunin ja HCM:n järjestelyissä. Iltapäivä kului mukavasti keskustellessa enimmäkseen juoksusta ja treenaamisesta. Erinomainen ruoka ja tietenkin jäätelöpallot sekä hyvä seura siivittävät ajan nopeasti eteenpäin. Palasimme leirikeskukseen ja hyvästelimme vieraat.
Jarkko ja minä kävimme vielä syömässä HATC:issakin, kuten mainitsin jo tämän päivän kertomukseni alussa. Kiva ja onnistunut päivä alkaa olla takana. Huomenna meillä on Jussin kanssa aamusta 10 x 400 m:n reippaat vedot 2 minuutin palautuksella urheilukentällä sekä keskellä päivää 15 km kevyttä (ainakin minulla). Mutta palataan sitten huomenna näihin koitoksiin.
Hyvää illan jatkoa ja mukavia unia teille kaikille!
Terveisin,
Harri
Mutta lähdetäänpä aamusta. Heräsin klo 06.15 ja Jussi klo 06.30. Kaurapuuron jälkeen tossut jalkaan ja menoksi klo 06.45. Suuntasimme urheilukentän vierestä menevälle reitille, joka on 8km ilman pidennyksiä. Minulla aamusta kevyttä vain tuo 8 km ja Jussilla 10 km. Jalat tuntuivat edelleen keveiltä, joten askellus ei hidastunut mäissäkään. Tulimme kerrankin yhtä matkaa Jussin kanssa tuon 8 km, minkä jälkeen Jussi jatkoi vielä 2 km:n verran. Minulta aikaa kului yllättävän vähän aamun lenkkiin vain 39.53. Iloinen että nyt kulkee hyvin. Seuraavaksi suihkuun ja uimaan sekä normaalille aamupalalle, mitä seurasi parin tunnin levot. Olin nukkunut hiukan huonosti edellisenä yönä, koska tuntui olevan hieman ruuansulatusongelmia. Mutta onneksi olin saanut yöllä lopulta unen päästä kiinni.
Seuraavalle lenkille Jussi lähti klo 11.15, koska hänellä 22 km reipasta ja minulla vain 10 km. Sovimme niin, että käväisen ensin Itenin keskustassa asioilla ja palattuani HATC:iin aloitan oman reippaan juoksuni. Itenin reissun (3 km) hölkkäsin verryttelymielessä. Lopulta pääsin kokeilemaan omaa reipasta menoa. Juoksimme 5 km alamäkeä Eldoretin suuntaan ja takaisin ylämäkeä sama 5 km. Aurinko paistoi melko kirkkaalta taivaalta ja siksi meistä kumpikin oli pukenut päälleen pitkähihaisen paidan, jottei iho palaisi juoksun aikana. Edellisen päivän auringonotto oli punertanut ihoa. Alamäkijuoksu sujui minulta mallikkaasti aikaan 20.10, vaikka juoksin suurimman osan hiekkapolkua – myötätuuli helpotti matkan tekoa. Jussi tulikin vastaan toisella 5 km:n osuudellaan myös voimallisen näköisenä. Käännyttyäni tunsin vastatuulen hidastavan vauhtia, mutta yritin muistella Michelin ohjeita kimmoisista jaloista ja lantiosta jne. ja niinpä olo ja meno alkoi tuntua paremmalta. Tosiaan jälleen mäet onnistuin kapuamaan nopeaan tahtiin. Olin jättänyt sykemittarin huoneeseen ja juoksin nyt tunteen varassa, mikä oli reipasta ja pyrin hillitsemään vauhdin siirtymistä kovaksi. Ripeästi matka taittui aikaan 43.17, mikä merkitsee 23.07 aikaa ylämäki-osuudella – reippaan kympin nopein aikani leirillä – hyvä suoritus! Niin taisi Jussikin saada reippaan 20 km:n parhaan aikansa.
Sitten suihkuun ja uimaan sekä ruokailemaan. Tänään oli lounaaksi riisiä, lihapataa, papuja ja kaali-porkkana –raastetta. Kyllä maistui. Sitten tunniksi tirsoille. Leirikeskukseemme saimme Eldoretistä vieraaksemme Tero Knuuttilan ja Sanna Kullbergin, jotka ovat treenaamassa Simo Vannaksen ryhmän kanssa. Jarkko, Tero ja Sanna tekivät keskellä päivää oman juoksunsa 4 km:n päässä HATC:ista olevaan simpanssimetsään. Olivat nähneet valkohäntäsimpansseja reittinsä varrella. Vieraat nauttivat myös kuntosalista ja uima-altaasta. Lähdimme iltapäivällä kaikki viisi Kerio View –ravintolaan syömään. Kaunis ilma ja kauniit jylhät maisemat alas laaksoon, Great Rift Valley, jossa kuulemma on löydetty vanhimpia fossiileja joskus. Sanna on juossut parhaan maratoninsa aikaan 2.48 ja Tero on loistava lyhyen matkan juoksija ja oli ollut pitkään mukana HelsinkiCityRunin ja HCM:n järjestelyissä. Iltapäivä kului mukavasti keskustellessa enimmäkseen juoksusta ja treenaamisesta. Erinomainen ruoka ja tietenkin jäätelöpallot sekä hyvä seura siivittävät ajan nopeasti eteenpäin. Palasimme leirikeskukseen ja hyvästelimme vieraat.
Jarkko ja minä kävimme vielä syömässä HATC:issakin, kuten mainitsin jo tämän päivän kertomukseni alussa. Kiva ja onnistunut päivä alkaa olla takana. Huomenna meillä on Jussin kanssa aamusta 10 x 400 m:n reippaat vedot 2 minuutin palautuksella urheilukentällä sekä keskellä päivää 15 km kevyttä (ainakin minulla). Mutta palataan sitten huomenna näihin koitoksiin.
Hyvää illan jatkoa ja mukavia unia teille kaikille!
Terveisin,
Harri
tiistai 23. helmikuuta 2010
Lepopäivä on tuntunut hyvältä!
Tänään tiistaina saimme nukkua klo 07.45:een; ei tarvinnut kiiruhtaa baanalle, vaan ainoastaan aamupalalle. Herätin itseni kunnolla, sillä päästyäni sängystä hyppäsin viileään altaaseen. Koko yö oli satanut vettä kaatamalla ja siksi uima-allas oli aivan täynnä vettä. Todella fressi aamu, mikä merkinnee myös kaunista päivää – katsotaan. Eilisen treeni ei enää tuntunut painavan hyvän hieronnan jälkeen. Vaikka en ollut aikonut tällä kertaa korkeanpaikan juoksuleirillä kerätä kilometrejä, vaan juosta vauhdikkaammin ja lyhyempiä lenkkejä kuin viime vuonna Michelin ohjelman mukaisesti, on minulle nyt kertynyt viimeisen 7 päivän aikana yhteensä 184,5 km. Jussilla 7 päivän saldo taitaa olla 225 km.
Aamupalalla jälleen paahtoleipää, kananmuna ja banaani. Tänään ei kulu niin paljon energiaa, ettemme ole huolissamme sen riittävyydestä. Tunnin aamupäivälevot ovat kyllä paikallaan. Sitten aurinkoon 1 ½ tunniksi – tuuli teki oleskelusta auringon alla miellyttävän. On vain tiheään käännyttävä, jotta ei polta itseään. Sitten olikin vuorossa jo lounas, jolla tarjottiin bataattikeittoa, uunituoreita sämpylöitä ja kaali-porkkna-kurkku-appelsiini –raastetta sekä tietenkin linssipataa ja riisiä; nämä kaksi jälkimmäistä jätimme suosiolla syömättä. Lämmin keitto oli erittäin hyvää.
Olimme sopineet Jarkko, Jussi ja minä lähtevämme Eldoretiin heti lounaan jälkeen ja niin teimme hyppäämällä Matatun kyytiin. Jarkko ja Jussi halusivat käydä Cyber –kafeessa, minä puolestani ostamassa tuliaisia. Eldoretin keskustaan saavuttuamme tunsimme auringon polttavat säteet; Eldoret on noin 400 m:ä alempana kuin Iten ja siksi Eldoretissä on kuulemma usein pistävämpää hellettä kuin Itenissä HATC:issa – näin ainakin tänään. Kävimme parissa tavaratalossa ja tutustuimme keskustan pieniin myyntikojuihin, joita tuntui riittävän ja riittävän. Onneksi jotakin tarttui myös mukaan. Jussi jäi Cyber –kafeeseen, minä lähdin hollantilaisen Louisen kanssa Matatulla kohti leirikeskusta. Halusin vielä levähtää ennen päivällistä – olihan kyseessä lepopäivä!
Nyt HATC:in kello näyttää 18.15, joten vielä on odotettava 45 minuuttia ruokaa. Kysyin äsken keittiöstä illan menuuta ja se on spagettia jauhelihakastikkeella – uskoisin tämän miellyttävän kaikkia leiriläisiä. Tämän aterian päälle on hyvä nukahtaa ja valmistautua huomiseen keskiviikon treeneihin; minulla vuorossa heti aamusta 8 km kevyttä ja keskellä päivää 10 km reipasta.
Ei muuta tällä kertaa kuin hyvää illan ja viikon jatkoa kaikille!
Terveisin,
Harri
Aamupalalla jälleen paahtoleipää, kananmuna ja banaani. Tänään ei kulu niin paljon energiaa, ettemme ole huolissamme sen riittävyydestä. Tunnin aamupäivälevot ovat kyllä paikallaan. Sitten aurinkoon 1 ½ tunniksi – tuuli teki oleskelusta auringon alla miellyttävän. On vain tiheään käännyttävä, jotta ei polta itseään. Sitten olikin vuorossa jo lounas, jolla tarjottiin bataattikeittoa, uunituoreita sämpylöitä ja kaali-porkkna-kurkku-appelsiini –raastetta sekä tietenkin linssipataa ja riisiä; nämä kaksi jälkimmäistä jätimme suosiolla syömättä. Lämmin keitto oli erittäin hyvää.
Olimme sopineet Jarkko, Jussi ja minä lähtevämme Eldoretiin heti lounaan jälkeen ja niin teimme hyppäämällä Matatun kyytiin. Jarkko ja Jussi halusivat käydä Cyber –kafeessa, minä puolestani ostamassa tuliaisia. Eldoretin keskustaan saavuttuamme tunsimme auringon polttavat säteet; Eldoret on noin 400 m:ä alempana kuin Iten ja siksi Eldoretissä on kuulemma usein pistävämpää hellettä kuin Itenissä HATC:issa – näin ainakin tänään. Kävimme parissa tavaratalossa ja tutustuimme keskustan pieniin myyntikojuihin, joita tuntui riittävän ja riittävän. Onneksi jotakin tarttui myös mukaan. Jussi jäi Cyber –kafeeseen, minä lähdin hollantilaisen Louisen kanssa Matatulla kohti leirikeskusta. Halusin vielä levähtää ennen päivällistä – olihan kyseessä lepopäivä!
Nyt HATC:in kello näyttää 18.15, joten vielä on odotettava 45 minuuttia ruokaa. Kysyin äsken keittiöstä illan menuuta ja se on spagettia jauhelihakastikkeella – uskoisin tämän miellyttävän kaikkia leiriläisiä. Tämän aterian päälle on hyvä nukahtaa ja valmistautua huomiseen keskiviikon treeneihin; minulla vuorossa heti aamusta 8 km kevyttä ja keskellä päivää 10 km reipasta.
Ei muuta tällä kertaa kuin hyvää illan ja viikon jatkoa kaikille!
Terveisin,
Harri
maanantai 22. helmikuuta 2010
Viimeinen treeniviikko on alkanut ...
Tänään maanantaina heräsin klo 06.00 (Jussi 15 minuuttia myöhemmin) ja pikaisesti aamupuurot poskeen sekä menoksi. Jussi katsasti ilmaa ja kolealta vaikuttaa; edellisen yön sateet pitivät edelleen ympäristön kosteana. Taivas oli pilvessä; saa nähdä kastummeko ensimmäisen kerran juoksulenkin aikana?
Pitkähihainen paita päälle ja puolitrikoot jalkaan. Klo 06.30 Jarkko lähti omalla kympilleen kanssamme; meillähän on tänä aamuna Jussin kanssa 20 km:ä kevyttä. Päätimme juosta asfalttitietä Eldoretin suuntaan. Yllättävän kevyesti jalka nousi eilisen nopean kympin jälkeen. Jarkko edellä, minä hänen perässään ja Jussi hännän pitäjänä. Ihmettelin, mitä on tapahtunut mäille, koska ne tuntuvat matalammilta ja siksi helpommin noustavilta. Melko mukavaa vauhtia jatkoimme alamäkeä. Jarkko kääntyi takaisin 5 km:n jälkeen, mutta me Jussin kanssa jatkoimme matkaa aina 10 km:n merkkipaalulle saakka. Kykenin pitämään hyvää vauhtia ja niinpä kääntöpaalu saavutettiin 47 minuutin kuluttua. Jussin kanssa edelleen samaa matkaa. Sitten alkoi paluutaival leirikeskukseen ja myös useampi mäki oli kiivettävänä. Eipä ollut ihme, että Jussi lähti omaa vauhtiaan. Minä yritin puristaa vastatuuleen ja ylämäkeen; edelleen meno tuntui kevyeltä ja oli yllättävän helppoa minullekin saavuttaa mäen harja. Noin 14 km:n jälkeen huomasin saavuttavani Jussia; ilmeisesti hänellä painoi aikaisemmat treenit enemmän kuin minulla. Viimeinen 5 km enää matkaa ja kykenin kiristämään vauhtia sen, mitä kevyt lenkki mahdollisti. Saavutin edelleen Jussia. Ja niin kävi että saavuin vain 30 sekuntia myöhemmin leirikeskukseen kuin Jussi; 20 km:n kokonaisaika oli 137.43 eli paluu-kymppi taittui aikaan 50.43 – todella upea juoksu minulta jälleen. Ehkä paras ja tasaisin kevyt lenkkini koko leirin aikana. Olin todella yllättynyt. Sitten suihkuun ja uimaan sekä aamupalalle, jossa oli tarjolla paahtoleipiä, kananmunaa ja banaania. Nyt pienet tirsat olivat poikaa!
Seuraava lenkki kutsui jo klo 11.15, sillä halusin viedä kortit Itenin keskustan postiin ja jatkaa sieltä päivän toista lenkkiäni. Saatuani kortit postilaatikkoon suuntasin kulkuni St. Patrickin lenkille, josta todella pidän. Jussi tuli myös postin kautta, mutta meni omaa reittiään 15 km:n lenkilleen. Juostessani huomasin saman kuin aamulla, että nousen yllättävän kevyesti ylämäet. Tilannetta helpotti se, että taivas oli edelleen pilvessä ja voisi ripauttaa milloin vain sateen. Todella ihanteellinen keskipäivän juoksuilma. Jatkoin matkaani. Alun perin minulla oli ohjelmassa 8 km:n kevyt lenkki, mutta nyt nautin hyvästä ja kevyestä menosta ja halusin jatkaa lenkkiä pidemmälle. Saavuttuani leirikeskuksen portille suuntasinkin seuraavalle kympille urheilukentälle ja sieltä eteenpäin Eldoret-Iten –päätielle. Nyt ainut ongelma oli, ettei reitin varrella olevissa kioskeissa ollut limua tarjolla. Suuta alkoi kuivaa, mutta onneksi ilma oli pilvinen ja kostea edelleen. Lopulta sain Cocis -pullon ja janon tunne hävisi. Matkani jatkui kevyen helposti loppuun saakka. Näin 8 km:n lenkkini olikin muuttunut 20 km:n lenkiksi. Vauh! Tämän pidennyksen uskalsin tehdä, koska huomenna on vuorossa lepopäivä sekä minulla että Jussilla. Tämä jälkimmäinen 20 km kului aikaan 1.40 (ei hassummin). Nyt suuntasin suoraan lounaalle, koska olin jo myöhässä. Ikävä kyllä lounaaksi tarjottiin vain riisiä, linssejä ja porkkana-kaali-ananas –salaattia. Pakotin itseni syömään riittävästi. Sitten uimaan ja suihkuun sekä tyytyväisenä iltapäivän unille.
Jarkko oli järjestänyt Eldoretistä Simo Vannaksen ryhmän Paolo –hierojan meille kolmelle leirikeskukseen, koska oma hierojamme oli perunut hieronnan kaksi kertaa. Jarkon huoneen lattialle valmisteltiin hierontapöytä. Ensin hierottiin Jarkko ja sitten Jussi; minun vuoroni oli vasta klo 16.15, joten ehdin todella hyvin sikeään uneen. Sitten tuli minun vuoro. Yllättävän hyvässä kunnossa olivat jalat; kipeitä kohtia löytyi vain nivusista ojentajista. Kahden tunnin hieronta tuntui taivaalliselta – ei parempaan saumaan olisi hieronta sopinut!
Alkoi tulla nälän tunnetta – vielä 45 minuuttia aikaa päivälliseen. No kestimme tuon ajan kuin todelliset miehet. Odottelu palkittiin sillä, tarjolla oli perunamuusia ja lihakastiketta – tätä kaipasimme juuri tällä hetkellä ja sen huomasi täysinäisistä lautasistamme. Tuntui suurenmoiselta saada vatsansa täyteen! Päälle ananaksen ja melonin paloja. Nyt alkoi väsyttää. Jarkko ja Jussi kiiruhtivat huoneisiinsa, mutta minä jäin ruokalaan päivittämään blogiani.
Yhtäkkiä alkoi katto ropista ja siis saamme jälleen sadetta. Valojen välähtely kertoi, että ukkostakin on ilmassa. Onneksi valot säilyivät päällä katkoksista huolimatta. Runsas viikko sitten viikonloppuna sähkökatkosta riitti yli yhden vuorokauden. Entä nyt? Sain kuitenkin päivän tapahtumat luettavaksenne.
Joten nyt lopetan ja toivotan teille kaikille hyvää maanantai –illan ja viikon jatkoa sekä hyvää yötä.
Sadetta mä kuuntelen, joka yltyy vaan …
Terveisin,
Harri
Pitkähihainen paita päälle ja puolitrikoot jalkaan. Klo 06.30 Jarkko lähti omalla kympilleen kanssamme; meillähän on tänä aamuna Jussin kanssa 20 km:ä kevyttä. Päätimme juosta asfalttitietä Eldoretin suuntaan. Yllättävän kevyesti jalka nousi eilisen nopean kympin jälkeen. Jarkko edellä, minä hänen perässään ja Jussi hännän pitäjänä. Ihmettelin, mitä on tapahtunut mäille, koska ne tuntuvat matalammilta ja siksi helpommin noustavilta. Melko mukavaa vauhtia jatkoimme alamäkeä. Jarkko kääntyi takaisin 5 km:n jälkeen, mutta me Jussin kanssa jatkoimme matkaa aina 10 km:n merkkipaalulle saakka. Kykenin pitämään hyvää vauhtia ja niinpä kääntöpaalu saavutettiin 47 minuutin kuluttua. Jussin kanssa edelleen samaa matkaa. Sitten alkoi paluutaival leirikeskukseen ja myös useampi mäki oli kiivettävänä. Eipä ollut ihme, että Jussi lähti omaa vauhtiaan. Minä yritin puristaa vastatuuleen ja ylämäkeen; edelleen meno tuntui kevyeltä ja oli yllättävän helppoa minullekin saavuttaa mäen harja. Noin 14 km:n jälkeen huomasin saavuttavani Jussia; ilmeisesti hänellä painoi aikaisemmat treenit enemmän kuin minulla. Viimeinen 5 km enää matkaa ja kykenin kiristämään vauhtia sen, mitä kevyt lenkki mahdollisti. Saavutin edelleen Jussia. Ja niin kävi että saavuin vain 30 sekuntia myöhemmin leirikeskukseen kuin Jussi; 20 km:n kokonaisaika oli 137.43 eli paluu-kymppi taittui aikaan 50.43 – todella upea juoksu minulta jälleen. Ehkä paras ja tasaisin kevyt lenkkini koko leirin aikana. Olin todella yllättynyt. Sitten suihkuun ja uimaan sekä aamupalalle, jossa oli tarjolla paahtoleipiä, kananmunaa ja banaania. Nyt pienet tirsat olivat poikaa!
Seuraava lenkki kutsui jo klo 11.15, sillä halusin viedä kortit Itenin keskustan postiin ja jatkaa sieltä päivän toista lenkkiäni. Saatuani kortit postilaatikkoon suuntasin kulkuni St. Patrickin lenkille, josta todella pidän. Jussi tuli myös postin kautta, mutta meni omaa reittiään 15 km:n lenkilleen. Juostessani huomasin saman kuin aamulla, että nousen yllättävän kevyesti ylämäet. Tilannetta helpotti se, että taivas oli edelleen pilvessä ja voisi ripauttaa milloin vain sateen. Todella ihanteellinen keskipäivän juoksuilma. Jatkoin matkaani. Alun perin minulla oli ohjelmassa 8 km:n kevyt lenkki, mutta nyt nautin hyvästä ja kevyestä menosta ja halusin jatkaa lenkkiä pidemmälle. Saavuttuani leirikeskuksen portille suuntasinkin seuraavalle kympille urheilukentälle ja sieltä eteenpäin Eldoret-Iten –päätielle. Nyt ainut ongelma oli, ettei reitin varrella olevissa kioskeissa ollut limua tarjolla. Suuta alkoi kuivaa, mutta onneksi ilma oli pilvinen ja kostea edelleen. Lopulta sain Cocis -pullon ja janon tunne hävisi. Matkani jatkui kevyen helposti loppuun saakka. Näin 8 km:n lenkkini olikin muuttunut 20 km:n lenkiksi. Vauh! Tämän pidennyksen uskalsin tehdä, koska huomenna on vuorossa lepopäivä sekä minulla että Jussilla. Tämä jälkimmäinen 20 km kului aikaan 1.40 (ei hassummin). Nyt suuntasin suoraan lounaalle, koska olin jo myöhässä. Ikävä kyllä lounaaksi tarjottiin vain riisiä, linssejä ja porkkana-kaali-ananas –salaattia. Pakotin itseni syömään riittävästi. Sitten uimaan ja suihkuun sekä tyytyväisenä iltapäivän unille.
Jarkko oli järjestänyt Eldoretistä Simo Vannaksen ryhmän Paolo –hierojan meille kolmelle leirikeskukseen, koska oma hierojamme oli perunut hieronnan kaksi kertaa. Jarkon huoneen lattialle valmisteltiin hierontapöytä. Ensin hierottiin Jarkko ja sitten Jussi; minun vuoroni oli vasta klo 16.15, joten ehdin todella hyvin sikeään uneen. Sitten tuli minun vuoro. Yllättävän hyvässä kunnossa olivat jalat; kipeitä kohtia löytyi vain nivusista ojentajista. Kahden tunnin hieronta tuntui taivaalliselta – ei parempaan saumaan olisi hieronta sopinut!
Alkoi tulla nälän tunnetta – vielä 45 minuuttia aikaa päivälliseen. No kestimme tuon ajan kuin todelliset miehet. Odottelu palkittiin sillä, tarjolla oli perunamuusia ja lihakastiketta – tätä kaipasimme juuri tällä hetkellä ja sen huomasi täysinäisistä lautasistamme. Tuntui suurenmoiselta saada vatsansa täyteen! Päälle ananaksen ja melonin paloja. Nyt alkoi väsyttää. Jarkko ja Jussi kiiruhtivat huoneisiinsa, mutta minä jäin ruokalaan päivittämään blogiani.
Yhtäkkiä alkoi katto ropista ja siis saamme jälleen sadetta. Valojen välähtely kertoi, että ukkostakin on ilmassa. Onneksi valot säilyivät päällä katkoksista huolimatta. Runsas viikko sitten viikonloppuna sähkökatkosta riitti yli yhden vuorokauden. Entä nyt? Sain kuitenkin päivän tapahtumat luettavaksenne.
Joten nyt lopetan ja toivotan teille kaikille hyvää maanantai –illan ja viikon jatkoa sekä hyvää yötä.
Sadetta mä kuuntelen, joka yltyy vaan …
Terveisin,
Harri
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
Sunnuntain kymppi aikaan 41.49 - 1.10 nopeammin kuin viimeksi!
Harri palaamassa onnistuneelta kympiltä! Sunnuntaina saimme nukkua klo 06.45:een saakka, koska Jarkko oli lähtenyt 15 minuuttia aiemmin omalle 24 km:n lenkilleen ja lupasi tulla Jussille kirittäjäksi. Söimme Jussin kanssa aamupuurot ja aloitimme 3 km:n juoksuverryttelyn Eldoretin suuntaan asfalttitietä myöden. Minusta tuntui, että kroppa oli jäykkänä vielä edellisistä treeneistä. Toivoin verryttelyn helpottavan tilannetta – ja niin helpottikin. Ilma oli melko pilvinen ja viileä – juuri sopiva juoksijoille. Muutamat nopeat vedot ja sitten starttasin omalle osuudelleni. Ensin juostiin ylämäkeä Itenin suuntaan 3 km ja sitten käännyttiin Eldoretiin 5 km:n verran alamäkeä ja vielä yksi käännös, josta 2 km takaisin Itenin suuntaan. Tämä on ollut sama reitti kaikkien kovien kymppiemme osalta – vertailupohjassa löytyy! Jussi lähti 3 minuutin päästä jälkeeni. Muistissa oli aikaisempi kympin aloitus ja pyrin tällä kertaa juoksemaan jonkin verran vauhdikkaammin. Melko helposti sain rennon menon päälle ja syketasoni nousi 142-147 välille, mikä tietää hyvää. Niinpä selvitin ensimmäisen 3 km:ä ½ minuuttia nopeammin kuin viimeksi eli nyt aikaan 13.00. Kunhan saan vauhdin vielä kasvamaan alamäkiosuudella, niin hyvää tulee. Jalat tuntuivat kuin lentävän, ainoastaan hieman hengityksessä tuntui kova meno. Sain sykkeeni nousemaan jo alamäessä yli 150:n (150-152). Keveän kimmoisasti vaikutti askeleeni vievän eteenpäin. Odotin vain, milloin Jussi ohittaa minut. Keskityin vain juoksuun, enkä vastaillut ympärillä oleville kenialaisille. Melko pitkältä alamäkiosuuskin tuntui, mutta jalat veivät tarmolla eteenpäin.
Jarkko odotti käännöspisteessä; ehkä oli yllättynyt, että minä tulinkin 8 km:n käännöspisteeseen ennen Jussia. Käännyin kohti Iteniä – enää 2 km:ä jäljellä, nyt olisi vauhti edelleen pidettävä hyvänä. Matka alkoi painaa sen verran, että Jussi ja hänen vetoapunsa Jarkko ohittivat minut n. 9 km:n kohdalla. Heillä oli todellinen meno päällä, enkä kyennyt vastaamaan heidän vauhtiinsa. Kuitenkin viimeisen 200 m:n aikana sain vielä askeleeni nopeutumaan. Ennätys tuli: 41.49 eli 1 minuutti ja 10 sekuntia parempi kuin noin viikko sitten. Vauh – olin todella tyytyväinen kunnon kehittymiseen leirillä. Jussi paransi leirin kympin kovan ennätystään 10 sekunnilla juosten tällä kertaa aikaan 38.25. Tänään Jussin ja minun kympin aikojen ero kapeni minuutilla!
Melko nopeasti hengitys ja syke tasaantuivat, joten 3 km:n paluuhölkkä onnistui hyvin. Tyytyväisiä olimme Jussin kanssa kumpikin. Jussi on paukutellut viimeiset päivät melko km-pitoisia treenejä ja siitä huolimatta paransi vielä aikaansa 10 sekunnilla – hieno asia! Nyt suihkuun, uimaan ja aamupalalle. Aamiaiseksi tarjoiltiin paahdettuja leipiä ja paistettua kananmunaa sekä banaania – kiva että saimme myös proteiinia tällä kertaa. Nyt toviksi lepäämään.
Jussi aloitti tavaroidensa pakkaamisen kotiin lähtöä varten jo noin viikko sitten ja nyt seurasi käytetyimpien juoksutossujen pesu. Hänellä jo seitsemän viikkoa leirielämää takana, joten ei ihmekään, että koti-ikävä vaivaa, vaikka tekstiviestejä häneltä lähtee Jarkon laskuopin mukaan lähes 30 päivittäin.
Klo 11.45 lähdimme Jussin kanssa kevyelle 10 km:n lenkille. Nyt suuntasimme urheilukenttäreitille. Jussi juoksi n. 4 km:n jälkeen suoraan kylätietä; minä sen sijaan käännyin sini-ikkunaisen ja –ovisen mökin kohdalta tutummalle reitille, jossa ei kulkua eivät haitanneet tiellä olevat kivet. Eilisen illan sateen jäljet näkyivät vielä luonnossa: kasvien vihreys ja kukinta ilahdutti silmää. Samoin hiekkatie oli edelleen hiukan kostea, eikä siten pöllynyt. Melko raskaalta jalat tuntuivat ja niiden paino sen kun vain kasvoi. Pääsin Eldoret-Iten –maantielle (sama tie, jolla juoksimme aamun kympin). Nyt juoksin leirikeskukseen tien vieressä olevaa polkua. Mitä lähemmäksi pääsin leirikeskusta, sitä kevyemmältä meno yllättäen tuntui (psyykkistä!). Sitten taivaalta alkoi yllättäen putoilla pisaroita, kiihdytin vauhtia. Onneksi pilvet pudottivat vain muutaman pisaran, eivätkä alkaneet sataa kaatamalla.
Perille päästyäni Jussi oli hiustenleikkuupuuhissa; hän oli luvannut vielä kerran ajaa päänsä paljaaksi ennen kotiin lähtöä. Minä menin suihkuun ja uimaan. Jarkko yllätti Jussin ja meidän Sofi –siivoojamme oman huoneensa vessasta – mitä siellä puuhataankaan? No tietenkin Sofi auttoi Jussia leikkaamalla hänen hiuksensa takaa – näin kuontalo pääsi helpommin hiuksistaan.
Sitten lounaalle. Arvailtiin, mitä tänään olisi tarjolla. Jussi ehdotti riisiä ja papuja – katsotaan? Kas kummaa pöydässä väki söikin spagettia ja runsaslihaista ruskeaa kastiketta. Lisänä oli salaatti, jossa oli lähes kaikkea muuta kuin aikaisemmin joka lounaalla eli pelkkä porkka-kaali –raaste oli saanut kilpailijansa. Tällaista lounasta kaipasimme monena päivänä ennen hollantilaisten tuloa. Mahtoikohan hollantilaisten läsnäolo leirillä vaikuttaa ruuan laatua kohottavasti – se nähdään tulevina päivinä.
Kylläisenä painuin sänkyyn iltapäiväunille. Jussi ja Jarkko sen sijaan käväisivät Kerio View -ravintolassa syömässä jäätelöä. Jussi oli luvannut Jarkolle neljä isoa jäätelöpalloa kyseisessä ravintolassa, mikäli Jussi juoksee ennätyksensä kympillä tänä aamuna – ja näinhän tapahtuikin. Hyvältä jäätelö oli maistunut.
Meillä piti olla tänään iltapäivällä hieronta, mutta kettu söi eväät hierojalta tälläkin kertaa – ei ikävä kyllä hierontaa tänään; jalat olisivat sitä kyllä kaivanneet! Jarkko kävi äsken kertomassa, että on järjestänyt huomiseksi Eldoretistä hierojan - hienoa!
Siispä päivitän blogini ja valmistan jäljellä olevasta kakkupohjasta hedelmäkakun illan grillijuhliin. Tänään siis on tarjolla ne viime sunnuntaiksi luvatut grilliherkut. Olisiko taas hollantilaisella seurueella vaikutuksensa tähän järjestelyyn? Ei panetella, vaan iloitaan, että saamme nauttia päivälliseksi eri lihalaatuja.
Taivas on selkiytynyt ja aurinko paistaa jälleen kirkkaana. Nyt tänään ei kuitenkaan jaksa käydä makaamaan kuuman auringon alla. Huomenna maanantaina alkaa sitten viimeinen leiriviikkomme. Aamusta heti on vuorossa 20 km:n kevyt lenkki ja toinen lyhyempi sitten keskellä päivää. Tiistaina saamme Jussin kanssa nauttia lepopäivästä, jonka kumpikin on todella ansainnut!
Tällä kertaa ei muuta. Hyvää sunnuntai-illan jatkoa teille kaikille ja antoisaa alkavaa uutta viikkoa töiden, opiskelun tai talviloman merkeissä.
Terveisin,
Harri
lauantai 20. helmikuuta 2010
Itenin keskustasta kohti HATC:ia
Itenin keskusta sijaitsee 1,5 km:n päässä HATC:in leirikeskustasta. Välillä on pari suurta mäkeä, joissa juoksijat usein hikoilevat.
Kuvan suunta on Itenistä leirikeskusta kohti. Merkkinä ovat korkeat antennitolpat kukkulalla, joiden lähellä HATC ja Kerio View sijaitsevat.
Kuvan suunta on Itenistä leirikeskusta kohti. Merkkinä ovat korkeat antennitolpat kukkulalla, joiden lähellä HATC ja Kerio View sijaitsevat.
Matatuja ja moottoripyöräkuskeja riittää ...
Matatu –pikkubusseja ja moottoripyörätakseja riittää. Autolla pääsee 100 shillingillä (eli yhdellä eurolla) Itenistä Eldoretiin. Moottoripyörätaksi ottaa 40-50 shillingiä. Nopeaa kyytiä!
Miehiä hitsaustöissä Itenin keskustassa
Kenialaiset ovat kovia tekemään töitä. Teiden varsilla voi nähdä hitsaajia, puuseppiä kalusteiden parissa, mylläreitä, kivenhakkaajia ja erilaisia kaupustelijoita.
Näkymä Itenin kylän keskustasta
Itenin kylässä riittää kuhinaa. Vieri vieressä on myyntikojuja sekä maissin tähkiä paistavia kaupustelijoita, kenkien kiillottajia, Matatu –pienoisbusseja, moottoripyörätakseja ja tietenkin posti jne.
Kenialainen maitokuski elementissään ...
Keniassa maitoa kuljetetaan muovisissa astioissa ja alumiinitongissa jalan, polkupyörillä, mopoilla, moottoripyörillä ja autoilla. Maito näyttäisi olevan yksi tärkeimmistä elintarvikkeista.
Maitolitran hinta tilaloilta loppukäyttäjille on hiukan yli 30 kenian shillingiä. Kahdella lehmän maidolla pärjää yksi perhe.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
