Lauantaina yhteensä 40 km kevyttä - kuin piestynä!

Hyvää lauantai –iltaa,

täällä pari juoksijaa on kuin piesty. Takana on aamun kevyt 25 km ja keskipäivän 15 km:n lenkit. Pidemmälle lenkille lähdettiin klo 06:30; taivas oli pilvessä, joten ilma oli erittäin sopiva juoksuun. Lähdimme suuntaan, jossa aiemmin emme olleet käyneet. Tarkoitus oli juosta 12,5 km yhteen suuntaan; koska reitin varrella oli niin paljon mäkiä, en halunnut palata takaisin samaa reittiä. Palasin Itenin keskustan kautta ja juoksin St. Patrickin lenkin (n. 8 km). Tässä mäkiä oli vähemmän. Matkalla näin pariin otteeseen haikaroita – upean näköisiä lintuja luonnossa! Lisäksi paikallisia näkyi muokkaamassa peltojaan; hauskan näköistä oli katsella kuuden härän vetävän yhtä auraa perässään yhden miehen hoitaessa auraa ja toisen ohjatessa ruoskalla härkiä oikeaan suuntaan. Kova huuto lähti miehistä kynnön aikana. Vastaan tuli useampia traktoreita, joilla tuo kyntäminenkin onnistuu huomattavasti nopeammin. Lauantai -aamuna näkyy moni kiiruhtavan töihin ja lapset kouluun. Lopulta pääsin melko väsyneenä takaisin leiriin ajalla 2.19 – lenkki oli todella kevyt! Heti aamupalalle, jossa lettuja ja kananmunaa sekä banaania – ei siis leipää ollenkaan? Kevyeltä tuntui pitkän tarpoilun jälkeen. Sitten uimaan ja suihkuun.

Kahden lenkin välille jäi aikaa alle 3 tuntia, joten oli yritettävä levätä siitä puolet. Klo 12.00 lähdin 15 km:n kevyelle lenkille. Jussi lähti perääni n. 15 minuutin kuluttua (oli kuulemma tekstailemassa Sadun kanssa). Taivallettuani Eldoretin suuntaan n. 3 km, seuraani liittyi paikallinen 30 –vuotias töitä etsivä mies. Hän kertoi tapaavansa klo 13 mahdollisen työnantajansa 10 km:n päässä. Minun oli helppo juosta hänen tahdissaan, koska kyseessä ei ollut todellinen juoksija, vaan jalassa sandaalit. Joten minun oli helppo pysyä hänen vauhdissaan. Hän jatkoi matkaa minun käännyttyä takaisin Itenin suuntaan 7,5 km:n kohdalla. Tähän asti oli alaspäin viettävä reitti ja vielä myötäinen tuuli. Mutta osat vaihtuivat: edessä pitkiä loivia mäkiä ja vastatuulta. Edelleen taivas oli pilvessä, joten nyt ei hikoiluttanut kovasti. Vastaan tuli Jussi melkoista vauhtia (hänelläkin piti olla kevyt lenkki?). Hän oli noin 2 km:iä perässäni. Jalat alkoivat tuntua raskailta. Mutta yritin muistella Michelin juoksuohjetta: Huippujuoksijalla lantio korkealla, keskivartalo tiukkana ja rento kimmokas askel. Heti alkoi juoksu luistaa tehokkaammin, eikä väsymystä tuntenut. Pääsin leirikeskukseen hyvävoimaisena kokonaisajalla 1.19. Ihmeellisen helposti tuo 15 km:n lenkki aamun 25 km:n jälkeen sujuikin. Nyt suihkuun ja pulahdus uima-altaaseen. Kyllä tuli virkeä olo. Meillä kummallakin oli vielä kuntosalia ja päälle tunnin hieronta (hieronnan hinta täällä on vain n. 10 euroa). Jussi palasi lenkiltään n. 7 minuutin kuluttua ja kiiruhti heti kuntosalille. Minä menin suihkuun ja pulahdin uima-altaaseen. Sitten syömään, koska olin jo myöhässä. Lounaaksi tarjoiltiin riisiä ja papuja sekä kaali-porkkana –raastetta. Nyt olisi kaivannut lihaa – ehkä sitten illalla on parempi onni lihan suhteen!

Ehdin käydä kuntosaliohjelmaani n. 40 minuuttia ja sitten hierontaan. Hieroja löysi vähän sieltä sun täältä kipeitä kohtia. Minä purin hammasta ja puristin käsilläni hoitopöydän reunaa ja yritin olla todellinen mies. Mutta kyllä täytyy sanoa, että parkaisu välillä pääsi. Tunnin käsittelyn jälkeen olin todella kuin piesty. Pitkät lenkit painoivat ja nyt tämä ”mätkintä”, tunsi todella tehneensä jotakin päivän aikana. Selvisin hieronnasta huoneeseeni ja heti sänkyyn tunnin tirsoille ennen klo 17 tee-ruisleipä-hapankorppu –hetkeä Jussin kanssa.

Illan suussa päivällistä odotellessa olen yrittänyt useaan otteeseen blogi-yhteyttä, mutta tuloksetta. Katsotaan, onnistuuko blogin päivitys vielä illalla. Kuulemma meille on luvassa lihaa päivällisellä, joten proteiinia saamme vihdoinkin!

Teille kaikille hyvää viikonlopun jatkoa!

Tiedoksi, että meillä on Jussin kanssa lepopäivä huomenna sunnuntaina ja vasta maanantaina keskellä päivällä vetoharjoitukset, joten pitkä lepo on tulossa – tämä tulee todella tarpeeseen!

Terveisin,

Harri