Viimeinen treenipäivä - kiitokset!

Heräsimme tänään sunnuntaina aikaisin eli kukonlaulun aikaan klo 06.00 ja kaurapuuron syönnin jälkeen 10 km:n kevyelle lenkille koko kolmikko. Jarkko ja Jussi lähtivät St. Patrickin reitille ja minä kasvienhakumatkalle urheilukentän vierestä menevälle reitille. Ikävää että aamun taivas oli pilvinen ja saattoi ripauttaa milloin vain. Onneksi oli kuitenkin lämmin, enkä saanut niskaani vettä. Useampia kasveja sain reitin varrelta mukaani. Etenin melko verkkaisesti ihaillen maisemia viimeistä kertaa tämän reitin ympärillä. Ihmeellinen näky: sain kiinni hölkkävauhdilla juoksevan kenialaisen, joka löntysteli vielä hitaammin kuin minä.

Jatkoin matkaani tarkkaillen ympäristöä, oli hiljaista olihan sunnuntain aikainen aamu. Kasvipuska kädessä palasin leirikeskukseen lähes tunnin taivalluksen jälkeen. Jarkko ja Jussi olivat saapuneet aikaisemmin ja olivat menossa aamupalalle, joten liityin heidän seuraansa. Aamiainen sisälsi pitkästä aikaa lettuja, lisäksi leipää ja banaania. Riittävästi syötävää. Sitten suihkuun. Oli sen verran viileä ilma, että tein poikkeuksen, enkä pulahtanut uima-altaaseen, kuten aikaisemmin. Sitten oli sanottava päiväksi Hei Jarkolle, joka lähti klo 08.45 Matatulla Nairobiin, 4-5 tunnin ajomatka – taitaa takapuoli puutua? Me kipusimme sänkyihimme Jussin kanssa ja tunnin tirsat oli paikallaan.

Jussi oli pakannut omat laukkunsa ja rinkkansa jo eilen. Minä aloitin nyt aamupäivällä. Mukavasti tuntuivat tavarat nyt mahtuvan, kun ei ollut niitä moninaisia eväitä enää täyttämässä laukkuja. Sen sijaan tuliaiset kyllä täyttivät ne mukavasti.

Yllättäen taivas alkoi avautua ja aurinko tuli näkyviin. Aikaistimme toiselle kevyelle kympille lähtöä, nyt starttasimme jo 10.45 St. Patrickin kauniille reitille. Otin kameran mukaani, jotta voin ottaa viimeisiä juoksu- ja ympäristökuvia. Piipahdimme St. Patrickin koululla, jota ovat käyneet monet kenialaiset juoksijasuuruudet. Näin sunnuntaina näytti olevan siivoustalkoot käynnissä samalla, kun monet saapuivat kirkkomessuistaan. Aurinko paistoi niin lämpimästi, että uskalsimme ottaa jopa paidat pois ja jatkoimme juoksua. Ihailimme maisemia ja otimme kuvia aina silloin tällöin joko lehmän kanssa tai ilman lehmää. Kaunis vihreys ja vehmaus kaikkialla, sillä parin viikon aikana oli maa saanut sadetta useana yönä. Lapset ja aikuiset oli puettuna siisteihin vaatteisiin, koska oli pyhäpäivä ja messupäivä kyseessä. Aina välillä kuuli lapsien huutavan: ”Habari” –tervehdyksen, johon vastasimme ”Musuri” ja niin matka jatkui. Enää kilometri leirikeskukseen ja ylämäkeä, mutta kaverukset nauttivat viikkoja kestäneen leirin viimeisistä juoksuaskelista. Kevyesti, rullaten ja kädet juoksua mukaillen – nautintoa kerrassaan! Sitten STOP – HATC:in juoksut oli juostu tältä erää, molemmat erittäin tyytyväisinä palasimme leirikeskukseen. Sitten suihkuun ja lounaalle. Yllättäen alkoi sataa, hienoa ettemme kastuneet juostessa tälläkään kertaa. Nyt tarjolla oli kananmuna-peruna –pataa, mielenkiintoista mutta hyvää ja juustolla ja tomaatilla täytettyjä lämpimiä kolmioleipiä. Todella maittava ateria! Seuraavaksi hetkeksi lepäämään ja jatkamaan laukkujen pakkaamista.
Aivan kuin tilauksesta aurinko tuli näkyviin pariksi tunniksi ja niin pääsimme vielä uima-altaan viereen auringonottoon. Jussi tasasi selkäänsä tulleita raitoja eilisen lenkin ajoilta ja minä puolestani hiustenleikkuun synnyttämiä valkoisia leikkauskohtia päässäni. Roni tarjoili Cocikset ja me vain nautimme. Sitten suuntasin blogini päivitykseen – katsotaan, miten onnistun.

Lupasin kertoa tänään muutaman sanan Teron ja hänen kenialaisen tyttöystävänsä Feithin Kenia-selostuksistaan: Keniassa on kaikkiaan 42 heimoa (tribes); joista 8-9 pääheimoa. Heimojen suuruudet seuraavanlaisia: Kikuju -27 %, Kamba – 11-12 %, Kisi (esimerkiksi Ruotsin juoksijasuuruus Isabella) – yli 10 %, Luo – yli 15 %, Luhija – 12 %, Kalendzi (7 alaheimoa: mm. Nandit, Keio, Kibsikis, Marakwet, Tugen, Sabaot), Masai ja Samburu. Iten on Kalendzien maata. Kenian parhaat juoksijat ovat Nandeja, kuten on myös Teron Feith ja Wilson Kirwa. Nandeja asuu myös mm. Tansaniassa. Kikujut ovat olleet pitkään Keniassa johtoasemissa valtionpäämiehistä alkaen ja ovat miehittäneet tärkeät virat eri organisaatioissa. Kikujut ovat vuosia johtaessaan maata ja eri organisaatioita erittäin korruptoituneita (myös poliisivoimat). Kaikki muut Kenian heimot vastustavat Kikujuja. Kikujut ovat olleet aina erittäin väkivaltaisia. Kerrotaan, että valkoisen miehen tai naisen Kikuju –puoliso on kiinnostunut yhteistyöstä ainoastaan rahan tai vallan vuoksi. Siksi saattaa valkoinen puoliso löytyä jostakin kurkku auki viillettynä. Että sillee nykyaikana! Kenian kansallinen kieli on (ki)swahili, jota opetetaan kouluissa. Kenian virallinen kieli taitaa olla kuitenkin englanti, jota opiskellaan myös kaikissa kouluissa. Vuonna 2007 olivat Kenian edelliset presidentin vaalit (presidentti valitaan 5 vuodeksi). Tällöin syntyi erittäin tuhoisia mellakoita etenkin Eldoretin ympäristössä. Esimerkiksi erääseen kirkkoon oli lukittuna 100 ihmistä ja kaikki poltettiin kirkon mukana. Kokonaisuudessaan n. 1.100 kenialaista kuoli tuolloin mellakoissa. Toivottavasti seuraavat presidentin vaalit sujuvat rauhallisemmin. Tuntuu uskomattomalta, koska täällä Keniassa on ollut erittäin rauhallista ja turvallista liikkua, varsinkin Itenin ympäristössä. Mutta näinhän se on, että vaalit nostavat tunteet pintaan vähän joka puolella maailmaa. Suurin osa Kenian elintarvikkeista tuotetaan Great Rift Valleyn alueella (tämähän on pitkä lähes koko Kenian halkova vuoristo-laakso) eli suurin osa maanviljelijöistä ja karjankasvattajista asustelevat tällä alueella. Eniten tuotetaan maitoa, vehnää ja maissia, minkä kyllä olemme havainneet HATC:in keittiön tavaravalikoimasta. Tässä lyhyt ja ytimekäs katsaus Kenian kulttuuriin ja liike-elämään – kiitos Tero ja Feith!

Nyt olemme Jussin kanssa kahvitauolla – klo on 17.00 ja alkaa päivällisen odottelu. Tänään ei ole ollut kovin rasittavia treenejä, joten ei ole vielä nälkä. Mitähän he tarjoavat meidän viimeiseksi ateriaksi HATC:issa? Huomenna aamulla sitten lähdemme HATC:ista jo klo 07.00 kohti Eldoretiä Barnabas –kuskin viemänä. Eldoretistä jatkamme Nairobiin Afrikan Jettlink –koneella. Nairobissa emme joudu odottamaan pitkään, vaan kiiruhdamme Lontoon koneeseen; vietämme (kaikki kolme) yön Lontoon lentoaseman lähellä olevassa hotellissa. Tiistaina aikaisin aamusta Helsingin koneemme starttaa. Vantaan lentoasemalle laskeudumme n. klo 13.00, josta minä pyrin nousemaan lentokenttäbussiin Tampereelle. Jussi sen sijaan hyppää Oulun lentokoneeseen Helsingissä. Sitten Kenian matkamme alkaa olla lopussa – suurenmoinen kokemus meille kaikille!

KIITOKSET

Kiva on tunne, neljä onnistunutta viikkoa takana ja kunto on kehittynyt koko ajan juoksun helppoudesta päätellen. Voisiko leiri paremmin onnistua? Manageri Michelin kommentti kuluvalla viikolla: ”Täydellinen leiri sinulla. Lupaa hyvää maratonilla.” lämmitti kovasti mieltäni. Michelin laatima ohjelma oli vaativa ja perustui nyt vauhdin kasvattamiseen maratonilla useita kevyitä, reippaita ja kovia kymppejä ja vetoja ripoteltuna pitkin viikkoja; juuri tällaista treeniä tarvitsinkin! Lämmin kiitos Michelille!

Haluan tässä kiittää omaa puolisoani Ullaa ja koko perhettäni sekä työpaikkaani, että soitte minulle tämän mahdollisuuden yrittää nostaa omaa juoksukuntoa Kenian korkeanpaikan leirillä Itenissä. Perästä kuuluu, miten olen onnistunut. Neljä viikkoa on pitkä aika – mutta se kului erittäin nopeasti HATC:in ystävällisen väen ja leirin muiden juoksijoiden kanssa. On ollut upeaa kokea huippujuoksijoiden seurassa, miten treeniohjelman läpikäynti tuottaa hikeä ja rasitusta, mutta myös nautintoa ja tyytyväisyyttä harjoitusten onnistuessa sekä oman kunnon kehittyessä. Jussilla ja Jarkolla taisivat viimeiset viikot olla piinallisia, koska viettivät tuplasti pidemmän ajan HATC:issa.

Lämmin kiitos kaikille teille, jotka olette jaksaneet seurata blogiani koko neljän viikon ajan. Toivon, että olette saaneet blogini välityksellä edes osittain kokea hienon kokemukseni Itenin High Altitude Training Centerissä. Seuraavaksi jäämme odottamaan, mitä tapahtuu juoksukunnolleni palattuani Suomeen – onko lenkkien teko helpompaa ja kevyempää sekä paraneeko puolikkaan ja maratonin ennätykseni. Tänä vuonna toivon pääseväni lähelle 1.20:tä puolikkaalla ja alittaa 2.50 maratonilla. Jotta näihin aikoihin yllän, on vielä paljon tehtävää myös Suomessa, mutta niistä kuulette sitten myöhemmin.

Toivottavasti osa Varalan Maratonklubin väestä olette seuranneet myös blogiani ja mahdollisesti kiinnostutte jatkossa lähtemään Keniaan korkeanpaikan leirille ja kokemaan saman kuin minä – suosittelen lämpimästi!

On hiukan haikea sanoa: Kiitos seurasta, iloisiin näkemisiin ja kuulumisiin Suomessa.

Päätän nyt selostukseni Keniasta tähän (kuvia saatan vielä lisätä myöhemmin).

Hyvää ja antoisaa alkavaa viikkoa kaikille!

Iloisiin tapaamisiin!

T. Harri