Todellinen juoksupäivä ...

Tervehdys,

Klo 05.55 herätys; linnut lauloivat paremmin kuin edellisinä sateisina päivinä. Lupaa hyvää lenkki-ilmaa. Aamupuurot masuihin ja menoksi klo 06.30. Jussi lähti omaa vauhtiaan kevyttä 20 km (10 km Eldoretin suuntaan ja takaisin). Yöllinen rankka sade oli tehnyt hiekkapolun nihkeäksi ja kura tarttui tossujen pohjiin. Tuli mieleen Marjo Matikaisen hiihtokisa, jolloin hänen suksiinsa tarttui lumi ja hän karjaisi huoltojoukoilleen: ”Hakoja Perkele!” En kyennyt juoksemaan polkua kolmea km kauempaa, vaan siirryin asfaltille. Nyt pyrin rauhoittamaan kulkuni, jotta kevyt lenkki olisi kevyt. Annoin syketason olla lähes 10 bongoa alempi kuin aikaisemmin. Matkanteko sujui vaivattomasti. Lopulta näen Jussin kääntyvän, joten puolet matkasta on tehtynä. Jussi menee edelleen menojaan. Kaadan kurkkuuni juomani. Tuskallisinta minulla oli 15 km:n kohdalla, jolloin edessä oli loiva pitkä mäki ja vastatuuli. Siitäkin selvittiin. Mitä lähemmäksi leirikeskusta pääsin, sitä helpommaksi myös juoksu muuttui. Leirin kohdalla päätin tehdä vielä kympin kevyen lenkin. Tämä kulki erittäin vaivattomasti ja innolla. Aikaa 30 km:n aamulenkkiini kului n. 2 tuntia ja 45 minuuttia. Nyt heti syömään sillä ruoka-aika alkaa olla kohta ohi. Edellisten aamujen kaltainen aamupala – ei kovin maittanut, mutta syötävä ja juotava oli. Sitten suihkuun ja uimaan sekä parin tunnin tirsoille. Kyllä uni maittoi.

Jussin aloitteesta myös minä rupesin kirjoittamaan ensimmäisiä kortteja. Tänään kortit postiin, jotta ehtivät ystävänpäiväksi – ei ehkä kuitenkaan ehdi enää?? No saapuvat sitten Suomeen jossakin vaiheessa. Jussi lähti ennen ruokaa päivän toiselle lenkilleen (10 km). Minä päätin yhdistää toisen lenkkini postikorttien viennin yhteyteen lounaan jälkeen. Klo 12.30 lounaaksi tarjottiin vihanneskeittoa ja keittiön valmistamia sämpylöitä – maukkaita. Siitä varsinaisesta ruuasta en tiedä, mitä se oli. Pienet nyytit näyttivät ensin broilerin paloilta. Mutta sitä ne eivät olleet, vaan jotakin jauhonyssäköitä, joita oli kieritelty öljyssä. Näiden rinnalla vihanneksia. Yhden nyytin maistoin ja loput jäivät muille. Tunnin tirsat piristi kummasti.

Syötyään Jussi alkoi palvoa aurinkoa heittäytymällä uima-altaan viereen iho rasvattuna. Minä kirjoitin loput korttini ja suuntasin juoksutamineissa Itenin postiin, jossa sain suorittaa toimeni jonottamatta. Nyt kiinnosti uusi reitti. Lähdin keskustasta kevyesti hölkäten auringon paistaessa lämpimästi St. Patrickin koulun ohi ja upeiden maalaismaisemien halki. Hieman oli arvuuteltava risteyksissä, mikä tie veisi leirikeskusta kohti. Pari kertaa kysymällä paikallisilta en eksynyt, vaan oikea reitti löytyi. Puut ja pensaat vehreitä. Savimajoja molemmin puolin tietä ja lammaskatraita ja lehmiä pelloilla syömässä ruohoa. Avara elinvoimainen kenialainen maalaismaisema – todella kaunis reitti. Suurimmat mäet päätin kävellä, jotta lenkki ei kävisi liian raskaaksi. Aurinko porotti ja hiki virtasi. Lopulta selviydyin Itenin päätielle ja leirikeskukseen. Leirikeskuksessa on vartiointi yötä-päivää; huoneensa oven on voinut jättää auki aivan turvallisesti. Tiedustelin vartijalta juoksemani lenkin pituutta ja hän totesi sen olevan tasan 10 km. Tähän sain kulumaan n. tunnin, joten todella kyvyttä oli meno. Päätin Jussin tavoin heittäytyä auringon syleiltäväksi tunniksi. Pulahdus veteen ja suihkuun. Jarkko lähti 24 km:n juoksulleen ja kytki saunan kiukaan päälle. Itse menin katsomaan kuntosalille juoksijoille tarkoitettua kuntosaliohjelmaa. Jossakin vaiheessa olisi itsekin osallistuttava, jotta nuo lonkat saisi irtonaisemmiksi. Jarkko saapui lenkiltään ja juoksi suin päin vessaan – miehellä on jokin vatsatauti. Toivottavasti ei ole tarttuvaa sorttia.

Tänään lähti se toinenkin brittityttö ja hänen tilalleen saapui suoraan Kairosta saksalainen matkaopas, joka järjestää saksalaisille Kairon matkoja. Kyseinen vähän vanhempi tummakutrinen rouva harrastaa myös kympin ja puolimaratonin juoksuja – tuli treenaamaan näitä varten Iteniin.

Me miehet menimme saunaan klo 18.15 tutulla porukalla. Mårten on siirtymässä huomenna tiistaina Eldoretiin ystäviensä luokse ja jättää siten HATCH:in. Saunan jälkeen saimme nauttia päivälliseksi lihapataa ja makaroneja sekä öljyssä haudutettua kaali-porkkana –raastetta. Jälkiruokana tarjoiltiin minusta yhtä parhaista kenialaisista hedelmistä: kuulakkaan keltaisia mangon paloja. Turinoiden jälkeen kukin suuntasi huoneeseensa yöpuulle. Jussi painoi päänsä tyynyyn jo klo 20.30, mutta minä kirjoitin päivän tapahtumat teidän lukijoiden iloksi :).

Jussilla on huomenna treenipäivä, minä sen sijaan saan levätä koko päivän – olen sen kyllä ansainnut!

Hyvää yötä kaikille!

Terveisin,

Harri