Torstai kevyitä lenkkejä ja kevyttä ruokaa!

Ennen torstai –päivän tapahtumiin menoa, vielä muutama sana eilisestä. Kahden juoksutreenin ja kuntosaliharjoituksen jälkeen lepäilin ja kirjoittelin blogia. Klo 16.00 jälkeen lähdimme Jarkon kanssa Eldoretiin lähinnä tapaamaan muita suomalaisia juoksijoita. Jussi oli niin väsynyt, ettei jaksanut lähteä mukaan. Matatu –pikkubussilla vei lähes 45 minuuttia päästä perille (hinta 100 Kenian shillingiä). Jarkolla oli kiire nettikahvilaan; minä sen sijaan kiiruhdin paikalliseen tavarataloon, jossa oli lähes kaikkea. Muutama tuliainen tarttui käteen. Vietin n. tunnin kaupassa ja sitten etsin Eldoretistä kiinalaisen ravintolan, jonne olimme sopineet menevämme. Kysäisin pari kertaa tietä ja löytyihän se Siam –kiinalainen ravintola. Tutuista juoksijoista Jarkko ja Mårten olivat paikalla ja lisäksi Simo Vannas ja kaksi muuta (Lasse ja Tero ja hänen puolisonsa sekä lapsensa) lyhyen matkan juoksijaa. Saimme nauttia herkullisesta pihvi-riisi ateriasta ja tietenkin jäätelöstä ja mukavasta seurasta. Oli kiva vaihtaa ajatuksia huippupinkojien kanssa – siinä tunsi itsensäkin todelliseksi juoksijaksi! Osa porukasta lähti jatkoille discoon ja ties minne, mutta minä suuntasin kulkuni Matatu –asemalle, jossa pääsin Iteniin menevään bussiin. Sitten alkoi sataa rankasti, välillä aivan kaatamalla niin, että auton pyyhkijät olivat kovilla. Tien varrella ei ole katuvaloja, joten oli aivan pilkkopimeää klo 21.30. Vain muutamien talojen ikkunoista loisti valoa. Tien vartta kävellen kulkevat ovat vaarassa. Pääsimme n. 30 minuutin kuluttua HATC:iin ja avasin mukana olleen sateenvarjoni nyt ensimmäisen kerran illan aikana 200 m:n kävelyn ajaksi. Nyt uni maittoi!

Torstai –aamuna klo 06.00 kuului vielä satavan, joten painoimme Jussin kanssa päät tyynyyn ja odottelimme sateen loppumista. Itse lähdin klo 07:15, jolloin ei enää satanut, omalle 15 km:n kevyelle lenkille Eldoretiin vievää asfaltoitua tietä myöden, koska tien vieressä oleva polku oli aivan mutainen. Jussi lähti omalle lenkilleen vasta aamupalan jälkeen. Mukavasti taittui 5 minuutin kilometrivauhtia lenkki alamäkeä, mutta 7,5 km:n käännöksen jälkeen ylämäissä vauhti tippui. Jaksoin mukavan rennosti kuitenkin loppuun saakka aikaan 1.22 – kyseessähän pitikin olla kevyt lenkki. Nyt aamupalalle, suihkuun ja uimaan sekä aamutirsoille pariksi tunniksi.

Klo 12.00 olin aurinkorasvattuna valmiina lähtemään päivän toiselle lenkille, nyt kevyelle kympille. Aurinko lämmitti mukavasti päivää ja tuntui vaihteeksi kivalta juosta lämpimässä. Suuntasin kulkuni urheilukentän vierestä menevälle reitille. Välillä ihailin suuren suuria valkoisia ja musta-lila –sävyisiä perhosia, jotka olivat innostuneet sateen jälkeen lentelemään ilmassa. Mutta ikävä kyllä ilmassa lenteli myös 2 cm:n pituisia lentomuurahaisia. Ei tuntunut mukavalta, kun muutama asettui myös käsivarrelleni. Nopean häädön jälkeen lisäsin hieman vauhtia, mutta näitä otuksia tuntui olevan kaikkialla. Onneksi maasto muuttui ja lentomuurahaiset hävisivät. Loppumatka jatkui mukavasti ja rennosti ihaillen paikallisia kasveja, jotka ovat entistä fressimmässä kunnossa rankkasateen jälkeen. Pienet lapset huutelivat välillä how are juutaan. Reitillä näkyi myös hyväkuntoinen Ford 5000 –traktori auroineen. Nyt ilmeisesti ovat alkamassa peltojen muokkauspuuhat. Hyvin selviydyin tästäkin koitoksesta; aika oli 58.15. Asunnolle saavuttuani Jussi makoili sängyssä syötyään lounaan, joka sisälsi vain uppopaistettuja perunasiivuja ja kaali-porkkana –raastetta sekä mehua. Ei oikein kuulostanut treenaajan lounaalta. Hän lähti Jarkon kanssa lenkille vasta klo 12.45, jolloin itsen uinnin ja suihkun jälkeen menin todistamaan tuon köykäisen lounaan. No tällä nyt on selvittävä päivälliseen saakka eli luvassa on vatsan kurnintaa ja nälän tunnetta. Otin teekupposen ja suuntasin kulkuni leirin ylimpään kohtaan eli kirjastoon, jossa yritän päivittää blogiani – toivottavasti onnistuu. Tänä iltapäivänä yritämme Jussin kanssa varata itsellemme hotellihuoneen Lontoosta paluumatkamme yöpymistä varten. Eldoret-Nairobi –lentolipun varauksen olemme antaneet Monican hoidettavaksi. Toivottavasti saamme kaikki nämä järjestymään, jotta pääsemme onnistuneesti matkaamaan maanantaina 1.3. lähtien. Mutta tuohon on vielä runsas viikko aikaa ja mukavia treenipäiviä on onneksi vielä useita. Toivotaan, että tuo aurinko alkaa hemmotella meitä jatkossa enemmän.

Myös sinne Suomeen toivomme helmikuun auringon lämmittävän talvilomalaisia – hyvää talvilomaa, niille jotka voivat sen pitää.

Terveisin,

Harri