Tänään maanantaina heräsin klo 06.00 (Jussi 15 minuuttia myöhemmin) ja pikaisesti aamupuurot poskeen sekä menoksi. Jussi katsasti ilmaa ja kolealta vaikuttaa; edellisen yön sateet pitivät edelleen ympäristön kosteana. Taivas oli pilvessä; saa nähdä kastummeko ensimmäisen kerran juoksulenkin aikana?
Pitkähihainen paita päälle ja puolitrikoot jalkaan. Klo 06.30 Jarkko lähti omalla kympilleen kanssamme; meillähän on tänä aamuna Jussin kanssa 20 km:ä kevyttä. Päätimme juosta asfalttitietä Eldoretin suuntaan. Yllättävän kevyesti jalka nousi eilisen nopean kympin jälkeen. Jarkko edellä, minä hänen perässään ja Jussi hännän pitäjänä. Ihmettelin, mitä on tapahtunut mäille, koska ne tuntuvat matalammilta ja siksi helpommin noustavilta. Melko mukavaa vauhtia jatkoimme alamäkeä. Jarkko kääntyi takaisin 5 km:n jälkeen, mutta me Jussin kanssa jatkoimme matkaa aina 10 km:n merkkipaalulle saakka. Kykenin pitämään hyvää vauhtia ja niinpä kääntöpaalu saavutettiin 47 minuutin kuluttua. Jussin kanssa edelleen samaa matkaa. Sitten alkoi paluutaival leirikeskukseen ja myös useampi mäki oli kiivettävänä. Eipä ollut ihme, että Jussi lähti omaa vauhtiaan. Minä yritin puristaa vastatuuleen ja ylämäkeen; edelleen meno tuntui kevyeltä ja oli yllättävän helppoa minullekin saavuttaa mäen harja. Noin 14 km:n jälkeen huomasin saavuttavani Jussia; ilmeisesti hänellä painoi aikaisemmat treenit enemmän kuin minulla. Viimeinen 5 km enää matkaa ja kykenin kiristämään vauhtia sen, mitä kevyt lenkki mahdollisti. Saavutin edelleen Jussia. Ja niin kävi että saavuin vain 30 sekuntia myöhemmin leirikeskukseen kuin Jussi; 20 km:n kokonaisaika oli 137.43 eli paluu-kymppi taittui aikaan 50.43 – todella upea juoksu minulta jälleen. Ehkä paras ja tasaisin kevyt lenkkini koko leirin aikana. Olin todella yllättynyt. Sitten suihkuun ja uimaan sekä aamupalalle, jossa oli tarjolla paahtoleipiä, kananmunaa ja banaania. Nyt pienet tirsat olivat poikaa!
Seuraava lenkki kutsui jo klo 11.15, sillä halusin viedä kortit Itenin keskustan postiin ja jatkaa sieltä päivän toista lenkkiäni. Saatuani kortit postilaatikkoon suuntasin kulkuni St. Patrickin lenkille, josta todella pidän. Jussi tuli myös postin kautta, mutta meni omaa reittiään 15 km:n lenkilleen. Juostessani huomasin saman kuin aamulla, että nousen yllättävän kevyesti ylämäet. Tilannetta helpotti se, että taivas oli edelleen pilvessä ja voisi ripauttaa milloin vain sateen. Todella ihanteellinen keskipäivän juoksuilma. Jatkoin matkaani. Alun perin minulla oli ohjelmassa 8 km:n kevyt lenkki, mutta nyt nautin hyvästä ja kevyestä menosta ja halusin jatkaa lenkkiä pidemmälle. Saavuttuani leirikeskuksen portille suuntasinkin seuraavalle kympille urheilukentälle ja sieltä eteenpäin Eldoret-Iten –päätielle. Nyt ainut ongelma oli, ettei reitin varrella olevissa kioskeissa ollut limua tarjolla. Suuta alkoi kuivaa, mutta onneksi ilma oli pilvinen ja kostea edelleen. Lopulta sain Cocis -pullon ja janon tunne hävisi. Matkani jatkui kevyen helposti loppuun saakka. Näin 8 km:n lenkkini olikin muuttunut 20 km:n lenkiksi. Vauh! Tämän pidennyksen uskalsin tehdä, koska huomenna on vuorossa lepopäivä sekä minulla että Jussilla. Tämä jälkimmäinen 20 km kului aikaan 1.40 (ei hassummin). Nyt suuntasin suoraan lounaalle, koska olin jo myöhässä. Ikävä kyllä lounaaksi tarjottiin vain riisiä, linssejä ja porkkana-kaali-ananas –salaattia. Pakotin itseni syömään riittävästi. Sitten uimaan ja suihkuun sekä tyytyväisenä iltapäivän unille.
Jarkko oli järjestänyt Eldoretistä Simo Vannaksen ryhmän Paolo –hierojan meille kolmelle leirikeskukseen, koska oma hierojamme oli perunut hieronnan kaksi kertaa. Jarkon huoneen lattialle valmisteltiin hierontapöytä. Ensin hierottiin Jarkko ja sitten Jussi; minun vuoroni oli vasta klo 16.15, joten ehdin todella hyvin sikeään uneen. Sitten tuli minun vuoro. Yllättävän hyvässä kunnossa olivat jalat; kipeitä kohtia löytyi vain nivusista ojentajista. Kahden tunnin hieronta tuntui taivaalliselta – ei parempaan saumaan olisi hieronta sopinut!
Alkoi tulla nälän tunnetta – vielä 45 minuuttia aikaa päivälliseen. No kestimme tuon ajan kuin todelliset miehet. Odottelu palkittiin sillä, tarjolla oli perunamuusia ja lihakastiketta – tätä kaipasimme juuri tällä hetkellä ja sen huomasi täysinäisistä lautasistamme. Tuntui suurenmoiselta saada vatsansa täyteen! Päälle ananaksen ja melonin paloja. Nyt alkoi väsyttää. Jarkko ja Jussi kiiruhtivat huoneisiinsa, mutta minä jäin ruokalaan päivittämään blogiani.
Yhtäkkiä alkoi katto ropista ja siis saamme jälleen sadetta. Valojen välähtely kertoi, että ukkostakin on ilmassa. Onneksi valot säilyivät päällä katkoksista huolimatta. Runsas viikko sitten viikonloppuna sähkökatkosta riitti yli yhden vuorokauden. Entä nyt? Sain kuitenkin päivän tapahtumat luettavaksenne.
Joten nyt lopetan ja toivotan teille kaikille hyvää maanantai –illan ja viikon jatkoa sekä hyvää yötä.
Sadetta mä kuuntelen, joka yltyy vaan …
Terveisin,
Harri
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti