Harri palaamassa onnistuneelta kympiltä! Sunnuntaina saimme nukkua klo 06.45:een saakka, koska Jarkko oli lähtenyt 15 minuuttia aiemmin omalle 24 km:n lenkilleen ja lupasi tulla Jussille kirittäjäksi. Söimme Jussin kanssa aamupuurot ja aloitimme 3 km:n juoksuverryttelyn Eldoretin suuntaan asfalttitietä myöden. Minusta tuntui, että kroppa oli jäykkänä vielä edellisistä treeneistä. Toivoin verryttelyn helpottavan tilannetta – ja niin helpottikin. Ilma oli melko pilvinen ja viileä – juuri sopiva juoksijoille. Muutamat nopeat vedot ja sitten starttasin omalle osuudelleni. Ensin juostiin ylämäkeä Itenin suuntaan 3 km ja sitten käännyttiin Eldoretiin 5 km:n verran alamäkeä ja vielä yksi käännös, josta 2 km takaisin Itenin suuntaan. Tämä on ollut sama reitti kaikkien kovien kymppiemme osalta – vertailupohjassa löytyy! Jussi lähti 3 minuutin päästä jälkeeni. Muistissa oli aikaisempi kympin aloitus ja pyrin tällä kertaa juoksemaan jonkin verran vauhdikkaammin. Melko helposti sain rennon menon päälle ja syketasoni nousi 142-147 välille, mikä tietää hyvää. Niinpä selvitin ensimmäisen 3 km:ä ½ minuuttia nopeammin kuin viimeksi eli nyt aikaan 13.00. Kunhan saan vauhdin vielä kasvamaan alamäkiosuudella, niin hyvää tulee. Jalat tuntuivat kuin lentävän, ainoastaan hieman hengityksessä tuntui kova meno. Sain sykkeeni nousemaan jo alamäessä yli 150:n (150-152). Keveän kimmoisasti vaikutti askeleeni vievän eteenpäin. Odotin vain, milloin Jussi ohittaa minut. Keskityin vain juoksuun, enkä vastaillut ympärillä oleville kenialaisille. Melko pitkältä alamäkiosuuskin tuntui, mutta jalat veivät tarmolla eteenpäin.
Jarkko odotti käännöspisteessä; ehkä oli yllättynyt, että minä tulinkin 8 km:n käännöspisteeseen ennen Jussia. Käännyin kohti Iteniä – enää 2 km:ä jäljellä, nyt olisi vauhti edelleen pidettävä hyvänä. Matka alkoi painaa sen verran, että Jussi ja hänen vetoapunsa Jarkko ohittivat minut n. 9 km:n kohdalla. Heillä oli todellinen meno päällä, enkä kyennyt vastaamaan heidän vauhtiinsa. Kuitenkin viimeisen 200 m:n aikana sain vielä askeleeni nopeutumaan. Ennätys tuli: 41.49 eli 1 minuutti ja 10 sekuntia parempi kuin noin viikko sitten. Vauh – olin todella tyytyväinen kunnon kehittymiseen leirillä. Jussi paransi leirin kympin kovan ennätystään 10 sekunnilla juosten tällä kertaa aikaan 38.25. Tänään Jussin ja minun kympin aikojen ero kapeni minuutilla!
Melko nopeasti hengitys ja syke tasaantuivat, joten 3 km:n paluuhölkkä onnistui hyvin. Tyytyväisiä olimme Jussin kanssa kumpikin. Jussi on paukutellut viimeiset päivät melko km-pitoisia treenejä ja siitä huolimatta paransi vielä aikaansa 10 sekunnilla – hieno asia! Nyt suihkuun, uimaan ja aamupalalle. Aamiaiseksi tarjoiltiin paahdettuja leipiä ja paistettua kananmunaa sekä banaania – kiva että saimme myös proteiinia tällä kertaa. Nyt toviksi lepäämään.
Jussi aloitti tavaroidensa pakkaamisen kotiin lähtöä varten jo noin viikko sitten ja nyt seurasi käytetyimpien juoksutossujen pesu. Hänellä jo seitsemän viikkoa leirielämää takana, joten ei ihmekään, että koti-ikävä vaivaa, vaikka tekstiviestejä häneltä lähtee Jarkon laskuopin mukaan lähes 30 päivittäin.
Klo 11.45 lähdimme Jussin kanssa kevyelle 10 km:n lenkille. Nyt suuntasimme urheilukenttäreitille. Jussi juoksi n. 4 km:n jälkeen suoraan kylätietä; minä sen sijaan käännyin sini-ikkunaisen ja –ovisen mökin kohdalta tutummalle reitille, jossa ei kulkua eivät haitanneet tiellä olevat kivet. Eilisen illan sateen jäljet näkyivät vielä luonnossa: kasvien vihreys ja kukinta ilahdutti silmää. Samoin hiekkatie oli edelleen hiukan kostea, eikä siten pöllynyt. Melko raskaalta jalat tuntuivat ja niiden paino sen kun vain kasvoi. Pääsin Eldoret-Iten –maantielle (sama tie, jolla juoksimme aamun kympin). Nyt juoksin leirikeskukseen tien vieressä olevaa polkua. Mitä lähemmäksi pääsin leirikeskusta, sitä kevyemmältä meno yllättäen tuntui (psyykkistä!). Sitten taivaalta alkoi yllättäen putoilla pisaroita, kiihdytin vauhtia. Onneksi pilvet pudottivat vain muutaman pisaran, eivätkä alkaneet sataa kaatamalla.
Perille päästyäni Jussi oli hiustenleikkuupuuhissa; hän oli luvannut vielä kerran ajaa päänsä paljaaksi ennen kotiin lähtöä. Minä menin suihkuun ja uimaan. Jarkko yllätti Jussin ja meidän Sofi –siivoojamme oman huoneensa vessasta – mitä siellä puuhataankaan? No tietenkin Sofi auttoi Jussia leikkaamalla hänen hiuksensa takaa – näin kuontalo pääsi helpommin hiuksistaan.
Sitten lounaalle. Arvailtiin, mitä tänään olisi tarjolla. Jussi ehdotti riisiä ja papuja – katsotaan? Kas kummaa pöydässä väki söikin spagettia ja runsaslihaista ruskeaa kastiketta. Lisänä oli salaatti, jossa oli lähes kaikkea muuta kuin aikaisemmin joka lounaalla eli pelkkä porkka-kaali –raaste oli saanut kilpailijansa. Tällaista lounasta kaipasimme monena päivänä ennen hollantilaisten tuloa. Mahtoikohan hollantilaisten läsnäolo leirillä vaikuttaa ruuan laatua kohottavasti – se nähdään tulevina päivinä.
Kylläisenä painuin sänkyyn iltapäiväunille. Jussi ja Jarkko sen sijaan käväisivät Kerio View -ravintolassa syömässä jäätelöä. Jussi oli luvannut Jarkolle neljä isoa jäätelöpalloa kyseisessä ravintolassa, mikäli Jussi juoksee ennätyksensä kympillä tänä aamuna – ja näinhän tapahtuikin. Hyvältä jäätelö oli maistunut.
Meillä piti olla tänään iltapäivällä hieronta, mutta kettu söi eväät hierojalta tälläkin kertaa – ei ikävä kyllä hierontaa tänään; jalat olisivat sitä kyllä kaivanneet! Jarkko kävi äsken kertomassa, että on järjestänyt huomiseksi Eldoretistä hierojan - hienoa!
Siispä päivitän blogini ja valmistan jäljellä olevasta kakkupohjasta hedelmäkakun illan grillijuhliin. Tänään siis on tarjolla ne viime sunnuntaiksi luvatut grilliherkut. Olisiko taas hollantilaisella seurueella vaikutuksensa tähän järjestelyyn? Ei panetella, vaan iloitaan, että saamme nauttia päivälliseksi eri lihalaatuja.
Taivas on selkiytynyt ja aurinko paistaa jälleen kirkkaana. Nyt tänään ei kuitenkaan jaksa käydä makaamaan kuuman auringon alla. Huomenna maanantaina alkaa sitten viimeinen leiriviikkomme. Aamusta heti on vuorossa 20 km:n kevyt lenkki ja toinen lyhyempi sitten keskellä päivää. Tiistaina saamme Jussin kanssa nauttia lepopäivästä, jonka kumpikin on todella ansainnut!
Tällä kertaa ei muuta. Hyvää sunnuntai-illan jatkoa teille kaikille ja antoisaa alkavaa uutta viikkoa töiden, opiskelun tai talviloman merkeissä.
Terveisin,
Harri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti