Toiseksi viimeinen treenipäivä on takana

Lauantaina heräsimme totuttuun aikaan eli heti klo 06.00 jälkeen. Ihmettelimme kylläkin, miksi linnut eivät laulaneet eikä kukot kiekuneet. Syy selvisi avaamalla ulko-ovi: yöllä oli satanut ja aamu avautui kylmän kosteana taivaanrannan ollessa kirkkaan oranssi. Tulossa leiriaikamme kylmin päivä. Illalla emme muistaneet ottaa keittiöstä mukaamme kuumaa vettä, joten kaurapuuro jäi syömättä ennen lenkkiä. Ainoastaan banaani ja malariatabletti suuhun ja menoksi. Minulla oli aamusta kevyt 8 km, Jarkolla verryttelylenkki n. 6 km ja Jussilla 15 km. Lähdimme yhdessä urheilukentän vierestä kulkevalle tutulle reitille. Jarkko palasi 3 km:n kääntöpaikan jälkeen leirikeskukseen pyöräilemään. Mutta me jatkoimme Jussin kanssa rauhallisesti eteenpäin. Käsiä hiukan paleli, mutta muuten ilma OK juoksuun. Taivas melko pilvinen ja voi tihkuttaa milloin vain - onneksi ei kuitenkaan lenkkimme aikana näin käynyt. Noin 2 km:ä ennen leirikeskusta Jussi kääntyi aurinkokukkapeltoa kohti St. Patrickin lenkille ja minä jatkoin ylämäkeä leirikeskukseen saakka. Lenkin alussa oli pieniä käynnistämisvaikeuksia, mutta muutaman kilometrin jälkeen juoksu kulki kevyesti myös ylämäissä. Niinpä kokonaisaikani oli 38.45 – not bad! Sitten suihkuun ja uimaan sekä aamupalalle. Aamupalalla tarjoiltiin paahtoleipää, omelettia, banaania ja appelsiinin paloja – hyvin maittoi. Jussikin saapui lopulta syömään kanssamme. Nyt pariksi tunniksi levolle.

Klo 10.00 aikoihin Sanna ja Tero saapuivat melko voipuneina HATC:iin Eldoretistä. He todellakin juoksivat kyseisen matkan eli 32 km aikaan 2.46-2.47 – upea suoritus, sillä välillä oli tihkuttanut, eikä reitti alkumatkasta ollut paras mahdollinen juosta märistä ja mutaisista teistä johtuen. Varsinkin lopun kympin nousut ottivat kuulemma koville. Suihku ja Teron kenialaisen tyttöystävän Faithin tekemät eväät virkistivät matkaajia. Sanna lähti Eldoretiin Matatulla, mutta Tero ja Faith nauttivat vielä parisen tuntia uimisesta ja saunasta. Tero ja Faith kertoivat Kenian heimoista ja näiden vaikutusvallasta Keniassa, mistä kerron tarkemmin ehkä huomenna teille blogissani.

Klo 11.30 lähdimme Jussin kanssa viimeiselle reippaalle lenkillemme Itenissä; Jussi 20 km:lle ja minä 10 km:lle. Valitsimme saman reitin kuin aikaisemmin eli 5 km:ä alas Eldoretin suuntaan asfaltoitua päätietä ja takaisin mäkeä leirikeskukseen. Toimin samalla Jussin jäniksenä kympin ajan. Melko kevyesti juoksu lähti alamäkeen. Lapset huutelivat ympärillä ”How are you?” Mutta jatkoin vain rullaavaa askellustani eteenpäin Jussi perässäni. Annoin mennä tunteella, koska sykemittarin olin jättänyt huoneeseen. Yritin varoa juoksun muuttumista liian kovaksi. Hengitys kulki myös hyvin, joten ei muuta kuin antoi mennä. Puolimatkan aikani oli 5 km:n ennätykseni ollen tasan 19 minuuttia – en voinut uskoa todeksi. Käännyin ympäri ja yritin jatkaa samaa vauhtia ylämäkeen ja vastatuuleen. Kolme mäkeä sattuu tälle matkalle; näistä yksi on pitkä n. 1,5 km. Lyhensin askelta mäkiin ja samalla yritin myös nostaa jalkoja enemmän sekä suoristaa ryhtiä, jolloin nousut tuntuivat helpommilta. Matka jatkui edelleen melko mukavasti ja niinpä sain aikaiseksi tänään myös kympin ennätykseni leirillä ollen nyt 41.30 – olin erittäin tyytyväinen, koska en tuntenut väsymystä koko matkan aikana. Jussi saapui kympin kääntöpaikalle n. 45 sekuntia minun perääni saaden samalla saksalaisen maratoonarin mukaansa jänikseksi. Jussi onnistui myös erittäin hyvin omassa suorituksessaan. Nyt tyytyväisenä suihkuun ja uimaan sekä lounaalle. Lounaaksi saimme lihapataa ja riisiä sekä kaali-porkkana-kurpitsa –salaattia. Meille Jarkon kanssa maittoi, mutta Jussi söi melko minimaalisesti – ei kuulemma ollut nälkä, mitä ihmettelimme Jarkon kanssa. Toivottavasti illalla on riittävästi energiapitoista syötävää! Tiedustelin äsken ja päivälliseksi saamme kanaa ja riisiä ynnä lisukkeita, joten hyvää ruokaa on tiedossa myös illalla – onneksi!

Tunnin tirsojen jälkeen suuntasin kävellen Itenin keskustaan valokuvauskierrokselle ja postiasioille. Jussi jäi lepäilemään sänkyynsä. Kirjakaupassa tapasin kaupan omistajarouvan, jonka sisko on naimisissa Suomessa ja asustaa Helsingissä. Sain heidän osoitteensa. Samassa kyseinen sisko soittikin Keniaan ja sain keskustella hänen kanssaan suomeksi. Lupasimme palata asiaan Suomessa. Kyllä maailma on pieni! Törmäsin myös parturiin, enkä voinut vastustaa kiusausta jättää osaa hiuksistani Keniaan 100 Kenian shillingin avulla eli yksi euro. Sain matkani aikana mukavia tilannekuvia paikallisista – ehkä näette ne jossakin vaiheessa blogissani. Sitten moottoripyörätaksilla (40 shillingillä) leirikeskukseen. Jussi laittoi saunan päälle Jarkon jatkaessa kuntosalitreeniään loppuun ja niinpä löysimme kaikki kolme itsemme pian kuuman saunan lauteilta. Jussi oli kuulemma lisännyt lisää kiviä kiukaaseen, joten löytyä lähti mukavasti. Tämä ramasi mukavasti kaikkia. Nyt odottelemaan päivällisen valmistumista.

Tässä vaiheessa toivotan teille kaikille hyvää lauantai-illan jatkoa ja hyvää yötä. Huomenna on sunnuntai ja meillä Jussin kanssa aivan samat kaksi kympin lenkkiä; toinen heti aamusta ja toinen keskellä päivää. Näiden jälkeen HATC:in juoksut on juostu – tällä kertaa?

Hyvää pyhäpäivää teille blogini ystävät!

Terveisin,

Harri