Tervehdys Afrikka!

Tervehdys Afrikka!

En todellakaan voi uskoa, että olen uudelleen täällä viehättävässä ja kiehtovassa sekä ystävällisessä Keniassa. Pitää oikein nipistää itseään todetakseen, ettei tämä ole unta.
Tällä hetkellä istun Nairobin lentokentällä odottamassa lentoani Eldoretiin klo 16.00. Lento kestää vain 45 minuuttia. Minua on vastassa leirikeskuksen todennäköisesti leirikeskuksen hovikuski, Barnabas. Autolla matkaa tehdään lähes tunti ja sitten minua odottaa viime vuonna tutuksi käyneet maisemat, juoksupolut ja tietenkin High Altitude Training Centerin iloinen ja palveleva huoltohenkilöstö. Ja tietenkin siellä odotta juoksijakaverini Jussi Okkonen, joka on viettänyt Itenissä jo 4 viikkoa ja jaksaa (todennäköisesti) juosta vielä kanssani saman mokoman.

Ei matkaa ilman kommelluksia. Ja nyt niitä tuli jo alkumatkassa. Huomasin nimittäin lentokoneessa Helsinki-Lontoo, että minulta puuttuu kannettavan tietokoneen laturi. Mietin, mistä mahdan saadan uuden tilalle, koska silloin oli lauanatai ja sitten seuraavana päivänä sunnuntai, jolloin kaupat ei varmastikaan ole auki Nairobissa. Yritin hillitä tunnetta, että tietokoneen käyttäminen olisi hoidettava parin km:n päässä olevan internet-kahvilan kautta, hankalaa ja aikaa vievää. Saavuttuani Lontooseen porhalsin suoraan kentällä olevaan ainoaan tietokoneliikkeeseen. Sieltä löytyi ystävällinen herrasmies, joka ei sopivaa laturia heiltä löytänyt. Hän soitti kymmeneen eri paikkaan ja ajatteli, että joku ehtisi tuoda sellaisen jonkin matkan päästä. Mutta lauantai-iltana ei nämä yritykset tuottaneet tulosta. Kiitin myyjää ja lähdin odottelemaan klo 21.20 Nairobiin lähtevää konetta. Ajatuksessa jyskytti, onnistaisiko latrurin hankinta Nairobissa? Yritin miettiä muita asioita ja tietenkin yölentoa "mukavan" rentouttavine unineen. Lentomatka sujuikin mukavasti, nukuin 8,5 tunnin lennosta yli puolet. Virginia Airlinesin palvelu oli erinomaista ja samoin tarjottavat. Sain hyvän istumapaikan; vain kaksi istuinta vierekkäin ja minä yksinäni näissä. Pääsin välillä vetämään kunnolla pitkäkseni.
Matka sujui nopeasti ja sitten yksi miellyttävimmistä kokemistani lentokoneen laskeutumisista: ei oikein huomannut, milloin laskeutuminen tapahtui! Sitten aloin miettiä, miten jatkaa laturin etsintää. Yksi taksikuski huomasi minut ja tiedusteli, tarvitsisinko kyytiä. Totesin, että kyllä. En tietenkään uskaltanut lähteä hänen matkaansa Nairobin keskustaan. Päätin mennä poliisin puheille. Ja tämä onnisti. Poliisi ohjasi minun heidän kuskinsa luokse. Ja niin havaitsin nopeasti istuvani kyydissä kohti Nairobia. Laukut olin jättänyt turvasäilöön Eldoretin kentälle. Ystävällinen David-kuski tiesi heti, minne suunnata, ei keskustaan, vaan Nairobin keskustan ulkopuolella olevaan 24 tuntia joka päivä olevaan liikekeskukseen. Sieltä löytyi tietokonekauppa, jossa myyjä löysi pitkän etsinnän jälkeen yhden laturin, joka sopi koneeseeni. Mutta laturin virtajohtoa ei löytynyt. Siispä suuntasimme toiseen liikkeeseen, josta löytyi virtajohtojin. Olin saanut samalla Safaricomin -operaattorin mokkulan toimimaan. Nyt minulla on kaikki tarvittava kasassa kokemusten kirjaamiseen harjoittelukuukauden ajan.

Tunsin helpotuksen virtaavaan suoniini. Nyt voin alkaa nauttia tästä leirimatkasta täysin siemauksin. Toivotaan, että saan ja myös Jussi saamme olle terveitä.

Enää 1/2 tuntia ja sitten buukkaus onnistuu. Jetlinkin kone kutsuu ja Eldoret sekä Iten.

Olkaa huoleti täällä siis kaikki hyvin. Illalla on kuulemma leirikeskuksessa grillijuhlat, joten pääsen heti tutustumaan leirin koko väkeen.

Mutta näistä sitten kerrotaan myöhemmin.

Nauttikaa te siellä Suomessa kauniista talvesta. Voikaa hyvin!

Terveisin,

Harri