Kilometrejä ja banaaneja riittää ...

Kilometrejä on kertynyt niin kevyesti, reippaasti kuin kovaa juosten. Juoksijat eivät pysy kunnossa ilman hiilihydraattia ja siksi muutama banaani päivässä (no ehkä tarvitaan muutakin). Ympäristö on erittäin vehmas, joten olemme saaneet maistella tuoreita kasviksia, vihanneksia ja hedelmiä.

Olemme saaneet nauttia niin auringon paisteesta kuin rankkasateista. Aamuisin kylän kukot pitävät huolen siitä, että herätys tapahtuu klo 05.50-06.30. Lisäksi linnut laulelevat kauniina aamuna upeasti.

Yöllä heinäsirkat ja paikalliset hepokatit soittelevat viulujaan. Päivän harjoitukset saavat meidät kyllä riittävän väsyneiksi, joten unen päästä saamme kiinni lähes milloin tahansa.

Sunnuntai - sataa sataa ropisee ...

Tervehdys,

Aamulla nukuimme klo 06.30:een ja kaurapuurojen syönnin jälkeen kova 10 kutsui. Verryttelimme 3 km Eldoretin suuntaan. Käänsimme katseet Iteniin. Harri lähti 3 minuuttia ennen Jussia. Nyt yritin hillitä menoa alkumatkasta. Loiva pitkä nousu asfalttitietä alkoi käydä voimille. Meno ei ollut irtonaista, takareisissä hieman tuntui. Mutta pyrin kuitenkin pitämään hyvää vauhtia, jottei Jussi saisi minua heti kiinni. Runsaasti autoja ohitteli, koska tänään oli keskipäivällä Pariisi-Dakar -rallin Eldoret-Iten -osuus ajettavana. Käännyin leirikeskuksen kohdalla ja samaa vauhtia takaisin Eldoretin suuntaan 5 km. Jussi lähestyi lähestymistään ja ohitti minut n. 4,5 km:n kohdalla. Hänellä oli todella vauhti päällä. Sain myös itse lisää nopeutta alamäessä. Edellisten päivien treenit painoivat kropassa. En kyennyt puristamaan riittävästi. Jussi tuli vastaan ja oli oman 8 km:n virstanpylvään ohittanut, enää 2 km hänellä Itenin suuntaan. Minulla edessä tiukat 4 km. Sain kuitenkin puristettua lisää nopeutta. Viimeinen 2 km oli työtä ja tuskaa, mutta puristin ja puristin. Viimein kuulin Jussin huutavan, että paina paina, ehdit vielä alle 44 minuutin. Ja niin sain uutta puhtia. Loppuaika 43.58 eli alle 44 - olin kutakuinkin tyytyväinen, koska jaksoin puristaa koko matkan. Nyt saimme kävellä/hölkätä 3 km leirikeskukseen. Hieman pettyneitä kuitenkin kumpikin olimme. Jussi taisi juosta 38.28, joka hänen paras kymppinsä täällä tähän asti. Nyt suihkuun ja aamupalalle.

Aamupalan jälkeen parin tunnin tirsat ja sitten klo 11.45 minä 8 km:n kevyelle ja Jussi 15 km:n kevyelle Itenin keskustan suuntaan. Samalla näimme Pariisi-Dakar -rallin huooltopaikan ja muutaman ralliauton sekä runsaasti paikallisia katsomassa kisaa. Aurimnko oli alkanut paistaa läpimämmin. Palasin omaa tahtia erittäin kevyesti leirikeskukseen. Suihkuun, uimaan ja lounaalle, jossa tarjoiltiin lämpimiä voileipiä, riisiä, porkkana-kaali-raastetta ja linssejä. Ihan OK. Nyt seurasi parin tunnin levot siistissä huoneessa, sillä siivoojat käyvät joka toinen päivä sen siivoamassa (jopa sunnuntaina). Lehden lukua, jutustelua, auringonottoa - näin se ip kului. Klo 17.00 teelle ruisleipien ja näkkärin kera. Sitten alkoi sataa kaatamalla. Vettä tuli kuin aisaa. Jarkko tuli kympin lenkiltä läpimärkänä. Onneksi Jarkko oli laittanut saunan lämpiämään ennen lenkkiään, joten sinne suuntaamme seuraavaksi.

Klo 19.00 päivälliseksi paikallista juhlaruokaa, zapatia, jossa maissiletun päällä lihapataa ja kasviksia. Jälkiruuaksi ananaksen paloja. Ruokailun lomassa selvisi, että brittitytöistä toinen oli lähtenyt tänään ja huomenna viimeinen. Mårten on muuttamassa Eldoretin leiriin joko huomenna tai tiistaina. Lisää juoksijoita on meidän leirikeskukseen tulossa Hollannista alakavan viikon lopussa, 6-7 henkilöä.

Huomenna minulla edessä kevyt pitkä lenkki heti aamusta ja niin taitaa olla Jussillakin. Palataan huomenna näihin. Tämä päivä aivan OK, mistä on hyvä jatkaa. Vaikka minun tulee jatkossa juosta kevyitä kevyemmin, jotta saan riittävästi eroa kevyiden ja kovien lenkkien välille. Katsotaan, miten onnistun.

Hyvää alkavaa uutta viikkoa kaikille!

Hyvänyön terveisin,

Harri

Viikonloppu alkanut!

Huomenta,

klo 07.50 herätys! Linnut ja kukot eivät laula yhtä kovasti kuin aikaisemmin – syy selvisi katsomalla ulos: taivas täysin pilvessä ja ilma viileähkö. Juoksujen kannalta ilma sopiva, mutta ei auringonoton kannalta.

Eilisen eli perjantain herkullinen päivällinen on edelleen mielessä. Meille tarjottiin saunomisen jälkeen paistettuja perunoita ja paneroitua kalaa haudutettuna sekä tietenkin tyypillistä kaaliporkkana –raastetta. Appelsiiniviipaleista nautittiin lopuksi. Koko seurue oli tyytyväinen päivälliseen. Illalla paikan omistajat Pieter ja Lornah vierailivat leirillä.

Lauantain aamupala oli edellisten aamujen kaltainen. Parin tunnin lepohetki ja sitten Jussi 15 km:n ja minä 10 km:n vauhtileikittely-lenkille. Nyt päätimme suunnata Eldoretin suuntaan 5 km ja takaisin. Mukavasti matka taittui kevyen ja vauhdikkaamman menon merkeissä. Minusta tuntui entistä kevyemmältä meno. Leirille pääsin aikaan 46 min, mikä mielestäni kelpo suoritus. Katsotaan, sitten huomenna sunnuntaina, miten kulkee kova kymppi asfaltilla. Jussi ja Jarkko toivovat 43 minuutin rikkoutuvan??

Klo 12.30 lounaaksi söimme risottoa ilman mitään muuta kuin riisiä. Kastike oli vain kastiketta ilman sattumia. Salaatti tuttua porkkana-kaali-appelsiini –sekoitusta. Kyllä oli syötävä, jotta huomenna kulkee. Tämä ateria oli Matti Linnan ja Michel Butterin viimeinen, sillä sekä ruotsalaiset että hollantilainen pakkasivat tavaransa iltapäivällä ja suuntasivat kotimaihinsa. Kun väki vähenee, niin pidot vain paranevat. Meitä jää leirille enää kymmenkunta treenaajaa.
Lounaan jälkeen meillä oli edessä mannekiiniesitys: Jarkko Hamberg esitteli Eldoretistä ostamaansa Bossin pukua, joka sai porukan riemuun. Puku oli ohutta pellavaa, vaalea-mustaraitainen ja tarkoitettu etupäässä illan discomenoihin. Saatamme saapua kaikki Suomeen vastaavissa Al Caponen kaltaisina.

Jarkko ja Mårten Boström suunnistivat Eldoretin kaupoille ja rientoihin – tiedä koska saapuvat takaisin?

Klo 15.00 minulla oli hieronta. Hierojan mukaan jaloissa ei ole mitään ongelmia. Ei muuta kun kilometrejä kipittämään.

Klo 17.00 tee-kahvi –hetkellä päivitimme Jussin kanssa blogejamme. Kyllä ruis- ja näkkileivät maittoivat sekä sille toiselle piparit! Illalla edessä ruokailu ja aikaisin nukkumaan, sillä vähintään 8 tuntia on nykyään yöunet – Suomessa voin vain haaveilla tällaisesta. Huomenna sunnuntaina on edessä heti aamusta kova kymppi ja keskipäivällä kevyt 8 km minulla. Mutta näihin sitten palaamme huomenna onnistuneiden suoritusten jälkeen.

Saunokaa mukavasti lauantai-iltana ja nauttikaa viikonlopusta.

Perheelleni turvallista matkaa Antin synttäreille Seinäjoelle.

Terveisin,

Harri

Perjantai on koittanut!

Tervehdys,

Tänään saimme nukkua pitkään eli klo 08.00:aan, koska on vain yksi juoksu edessä, 10 km kevyesti. Kyllä nukuttikin, koska ruokailimme eilen illalla parin km:n päässä Kerio View ravintolassa. Ensin kyllä näytti siltä, että jäämme ilman ruokaa, koska olimme kertoneet HATC:in kokille menevämme syömään kyseiseen ravintolaan. Jussi, Jarkko ja Mårten olivat käymässä Eldoretissa ja kaksi viimeksi mainittua myöhästyivät lähdöstä. Mutta lopulta löysimme itsemme Keriosta. Kerio View on vastaava leirikeskus kuin HATCikin, mutta yksi hirsinen komistus on ravintolana. Keriossa yöpyi ruotsalainen juoksijaryhmä, jonka jäsen ”meidän” Matti myös on. Me suomalaiset tilasimme ”lihaa 4:lle” –aterian, jossa oli tarjolla useammanlaista lihaa perunoiden, riisin ja salaatin kera. Ensin saimme palan nautaa, sitten possua, mitä seurasi lammas ja kana sekä viimeksi kala – herkullista! Lihaa tosiaan sai syödä niin paljon kuin vatsa veti. Koko aterian hinta per henkilö n. 10 euroa – todella edullinen. Ilta kului mukavasti syöden ja turisten. Aluksi saimme nauttia kauniista näkymästä laaksoon. Vihantaa ja vehreää kaikkialla laaksossa. Pimeys kuitenkin yllätti meidät – ei kellään fickaria mukana. Yritimme ensin koko porukka palata kännyn valossa, mutta vain Jarkko ja minä rohkenimme jatkaa leirikeskukseen saakka muiden ottaessa paikallisen taksikyydin. Vettä satoi hiljalleen kastellen kulkijat, mutta ei se menoa haitannut. Perille pääsivät kaikki. Kyllä nyt uni maittoi sateen ropistessa kattoon lähes koko yön.

Perjantain aamupala oli edellisten aamujen kaltainen. Parin tunnin levon jälkeen Jussi ja minä lähdimme omalle kevyelle kympille, eiliselle reitille. Aurinko porotti pilvien lomasta, joten hikinen urakka tästäkin tulee – tuli. Nyt otin rauhallisesti heti alusta alkaen, niinpä Jussi meni menojaan edelläni. Kykenin pitämään tasaista vauhtia yllä niin ala- kuin ylämäessä. Nyt en halunnut tehdä eilisen kaltaista virhettä eli tykkiä kovilla jo heti alussa alamäissä, mikä sitten kostautui loppuosan vauhdin hidastumisena ja uupumisena. Juoksureitin varrella lapset huutelevat mukavasti ”How are you?” ja heiluttelevat käsiään tai tulevat lähelle, jotta voivat koskettaa savanni taustalla Pojanmaan lakeuksien kaltaisesti – ystävällisiä ihmisiä kaikkialla ja upeat maisemat! Kerjäläisiä en ole tavannut Itenissä. Jussi oli saapunut leiriin n. minuutin ennen minua; minun kymppini kului aikaan 47 minuuttia. Ehkä hieaman kovavauhtinen juoksu, mutta olin tyytyväinen juoksun tasaisuuteen. Rasitusta helpotti uima-altaan viileä vesi – nyt viileämpää kuin aiempina aamuina, mutta raikas ilma oli helppo hengittää.

Klo 12.30 lounaskellot kutsuivat. Tarjolla oli kaikille sopivaa spagettia ja herkullista jauhelihakastiketta ja öljyssä haudutettua kaali-porkkanapataa. Tämän jälkeen parin tunnin lepo ja sitten pyykin pesuun. Ruskea hiekka toimii väriaineena, eikä tahdo lähteä pesuaineillakaan paidoista ja sukista. Juoksutossut jäävät ruskeiksi.

Minulla oli vielä iltapäivällä kuntosalitreeni; kuntosalihalli oli kuuma ja siellä tuli hiki vaikka ei olisi tehnyt mitään. Lihaskuntoharjoitusten jälkeen kunnon venyttelyt olivat paikallaan. Jälleen pulahdus veteen virkisti mukavasti.

Klo 17.00 on tee- ja kahvihetki, jonka aikana nyt kirjoitan blogia. Onneksi tuli mukaan jälkiuuni- ja näkkileipää sekä ruskeita pipareita, jotka maistuvat myös paikallisille.
Juuri äsken kokki kertoi, että päivällinen tarjoillaan poikkeuksellisesti vasta klo 19.30, joten ehdimme (Matti, Jussi, Jarkko, Mårten ja minä) saunoa kunnolla ennen sitä. Näyttää pilvistyvän eli todennäköisesti ensi yönäkin sataa.

Nyt lähden saunaan. Huomenna Jussilla 15 km:n ja minulla kympin vauhtileikittelyä keskipäivällä. Mutta palataan lauantain tapahtumiin sitten huomenna.

Hyvää viikonloppua teille kaikille!

Terveisin,

Harri

PS. Vaimoni veljelle Antille Lämpimät 60 –vuotisonnittelut ja onnistuneita synttärijuhlia siellä Seinäjoella – terveisiä kaikille juhlijoille!

Helpompi treenipäivä!

Tervehdys,

aamulla minulla herätys klo 05.50. Yritin valmistaa pika-puuron hämärässä, jotta Jussi saisi jatkaa rauhassa uniaan lepopäivänään. Lyhyet juoksutrikoot ja pitkähihainen paita päälle, ja ei muuta kuin menoksi yhdessä Matin (Ruotsissa asuva 2.37 maratonin juoksija) ja Jarkon (3.000 m:n ja 5.000 m:n kova suomalainen pinkoja, kaveri, jonka kanssa Jussi on jo viettänyt 4 viikkoa ja jatkaa vielä meidän kanssa toiset 4) kanssa. Lähdettiin Itenin suuntaan kaikki kolme, todella raskaalle mäkiselle reitille. Matilla oli edessä 10 km:iä, Jarkolla 12 km:iä ja minulla 15 km (kevyttä). Menomatka oli suurimmaksi osaksi alamäkeä, joten pysyin kaverusten vauhdissa hyvin (kun kaikki juoksivat omaa kevyttä lenkkiään). Matti palasi takaisin 5 km:n jälkeen ja me Jarkon kanssa jatkoimme 6 km:n kohdalle, jossa käännyimme ympäri. Kauniit peltomaisemat pienine savi- ja lautamajoineen olivat juoksijoiden ihailun kohteena. Koululaiset juoksivat puhtaissa asuissaan kouluun ja aikuiset töihinsä. Päivän askareet olivat alkaneet paikallisilla. Mitä pidemmiksi ja jyrkemmiksi mäet muuttuivat, sitä hitaammaksi muuttui myös minun vauhtini. Jarkko hiljensi vauhtiaan ja totesi, että kevyttä lenkkiä ei voi juosta liian hiljaa. Niinpä taivalsimme samaa matkaa aina viimeiseen mäkeen n. 11 km:n kohdalla, jolloin Jarkko lähti omaa vauhtiaan pinkomaan. 12 km:n virstanpylvään minäkin ohitin ihan kelpo aikaan eli 58 min. Mutta minun oli jatkettava edelleen 3 km yksinäni, jotta tuo 15 km täyttyisi. Loppumatka sujui minulta melko kevyesti.

Saavuttuani asunnolle, Jussi raotteli silmiään. Minä suuntasin suihkuun ja uimaan. Nyt kylmä vesi rauhoitti mukavasti väsyneitä jalkoja. Jussikin heräsi ja niin suuntasimme aamupalalle, jossa tällä kertaa oli tarjolla tuttua paahtoleipää, keitetty kanamuna, juustoa, banaani, teetä ja kahvia. Ei kovin maittanut, mutta yritti kuitenkin syödä. Nyt alkoi melko helppo loppupäivä. Parin tunnin lepo minulla, minkä aikana Jussi vieraili netissä ja jatkoi ahkerasti tekstiviesteilyä. Leirikeskuksessa siivouspalvelu pelaa ilmeisesti joka päivä. Tänäänkin liinavaatteet ja pyyheliinat käytiin vaihtamassa.

Klo 11.30 lounaskellot kutsuivat. Tarjolla oli spagettia kanakastikkeen kera ja hunajavedessä keitettyjä porkkanan siivuja sekä öljyssä haudutettua porkkanakaalisalaattia. Nyt maistui todella hyvältä. Nyt suuntasimme uima-altaan reunalle auringonottoon. Grillausta meikäläinen ei kovin kauaa kyennyt jatkamaan, koska vaarana oli palaminen aurinkorasvan suurista kertoimista huolimatta. Pulahdus uimaan. Uima-altaan hoitaja Robert kävi nostamassa sänkyni pääosaa hakkaamillaan betonipalasilla ja korjasi rikkoutuneen kylppärin oven lukon, jottemme jäisi lukittujen ovien taakse sisäpuolelle. Kelpo kenialainen, joka hoiti hommansa pikaisesti. Onneksi mukana on muutamia sanomalehtiä ja kirjoja, joiden pariin oli mukava hetkeksi paneutua.

Iltapäivällä kävin tutustumassa kuntosaliin, olihan managerimme sen merkinnyt ohjelmaan. Lisäksi pelasimme korttia lämmittävän auringon alla loppuiltapäivästä – ”paskahousuja” taisi tulla kaikista osallistujista vuorollaan pelissä (Jarkko, Mårten ja minä). Mukavasti aika kului. Kunnes päivälliselle kutsuttiin klo 19.00. Nyt emännät olivat loihtineet lihaperunapataa, riisiä ja öljyssä haudutettua porkkanakaaliraastetta. Päivän topikit vaihdettiin ja lopuksi herkuteltiin tuoreista vesimeloniviipaleista. Nyt nukkumaan sillä huomenna jälleen uusi treenipäivä. Petiin menemme jo klo 20.30-21.00. Juoksuista tuntuu hyvin palautuneen – mutta katsotaan sitten huomenna miten hyvin?

... jatkoa maanantailta ja tiistai

... no niin, pääsin vihdoinkin uudelleen blogiini. On ollut ongelmia päästä verkkoon.

Eilisen tapahtumat jäivät siihen, kun hieroja kutsui klo 18.00.
Menimme aamupalalle myöhässä, n. klo 09.05. Tarjolla oli paahtoleipää ja paikallisia köyhiä ritareita, paistettua kananmunaa, juustoa, banaania, mehua, teetä ja kahvia. Erittäin monipuolinen aamiainen. Sitten parin tunnin lepo ja valmistautuminen seuraavaan juoksukoitokseen, nyt klo 11.15 alkaen ja 15 km kevyesti. Onneksi pieni viileä tuulenvire helpotti taivalta. Selvisimme melko hyvin. Jussi veti pidempään ja meni menojaan 10:n kohdalla. Itse jaksoin juosta melko tasaisesti koko matkan. Minusta tuntui, että korkea ilmanala ei tuntunut vaivaavan viime vuotiseen nähden. Viime vuonna sain haukkoa henkeä ensimmäisillä lenkeillä. Leirille saavuin melko hyvävoimaisena ja suihkun kautta pulahdin uima-altaaseen, jonka viileä vesi hiveli mukavasti ihoa. Jussikin saapui lenkiltään. Siirryimme lounaalle, joka sisälsi suurenmoista kanakeittoa ja kokin paistamia sämpylöitä sekä keitettyjä kasviksia (porkkanaa ja papuja). Minkä jälkeen vuorossa lepo nyt 2-3 tuntia. Hyvin nukutti. Levon jälkeen huomasi tehneensä jotakin, kroppa oli melko väsynyt. Onneksi olo alkoi lopulta helpottaa ja tunsi palautumisen lenkistä tapahtuneen hyvin.

Iltapäivällä yritimme moneen otteeseen yhteyttä blogiin. Jussi taisi onnistua omassa yrityksessään, mutta minulle meni tiukaksi, kuten jo aikaisemmin mainitsin hierontaan pääsyn. Hieronta oli paikallaan. Ei ongelmakohtia jaloissa, joten turvallisesti valmistaudutaan tiistai-päivän treeneihin. Päivälliseksi söimme lihapataa ja riisiä sekä keitettyjä kasviksia ja jälkiruuaksi tuoreita ananaksen paloja - maistui herkulliselta! Tämän jälkeen seurustelua leiriläisten kesken tovi ennen nukkumaan menoa. Yöpuulle siirryimme n. klo 21.30.

Tiistai

Heräsimme klo 05.40. Kaurapuurot poskeen ja menoksi. Jussilla oli ohjelmassa 30 km:ä kevyttä ja minulla 20 km - joten minua managerimme Michel armahti. Jussi lähti matkaan jo klo 06.00 ja minä klo 06.15. Tapasimme leirin kohdalla ja jatkoimme siitä matkaa yhdessä. Nyt taivalsimme viime vuodesta tuttua reittiä Iten-Eldoret -maantien reunassa olevaa polkua. Minusta alkumatka sujui moitteetta ja melko helposti, koska suunta Itenistä Eldoretiin oli suurimmaksi osaksi alamäkeä. 10 km:n kohdalla käännyimme Iteniä kohti. Nyt oli sitten vastassa ylämäki, joka ei ole minun bravuureja. Sen sijaan Jussilta tuo ylämäkijuoksu sujui erinomaisesti. Onhan hänellä jo 4 viikon leirijakso täällä ennen saapumistani. Erittäin elivoimaisena Jussi pinkoo edelleen vaikka viikkojen rasituksen pitäisi jo vaikuttaa jotenkin. On ilmeisesti palautunut harjoituksistaam aina hyvin - kiitos Michelin! N. 15 km:n kohdalla Jussi lähti suorittamaan omaa erillistä 10 km:n lenkkiään, jotta tuo 30 km:iä täyttyisi. Itselläni viimeinen 5 km:iä sujui aivan OK, vaikka hikeä pukkasi auringon jo paistaessa taivaalla. Jälleen suihkun jälkeen uimaan, mikä rentoutti mukavasti. Jussikin saapui edelleen elinvoimaisena viimeiseltä kympiltään ja saapui seuraamme aamupalalle, joka sisälsi nyt lettuja, hilloa ja banaaneja sekä samoja juomia kuin edellisenä aamuna. Aamiaisen jälkeen pikaisesti levolle, sillä runsaan parin tunnin kuluttua oli minulla vuorossa kymppi kevyttä ja Jussilla 15 km - kyllä Jussin päiväsaldo tulee olemaan 45 km - kunnioitettava km-määrä. Minun päivän saldo 25 km. Minun ohjelmani ei sisällä niin paljon kevyitä kilometrejä kuin viimeksi, vaan vauhtia ja kovia lenkkejä sekä vetoja on otettu ohjelmaani mukaan. Katsotaan, miten selviä Jussin perässä.

Klo 11.45 keskipäivän lenkki kutsui. Nyt aurinko porotti siniseltä taivaalta kuumasti. Voiko tästä selvitä hengissä? Jalkani olivat melko raskaat, varsinkin sekä etu- että takareisissä tuntui edelliset kilometrit. Onneksi juoksu alkoi kuitenkin maittaa. Jalkojen väsymyksestä kertoo myös se, että olin lentää pari kertaa turvalleni ihaillessa maaseutumaisemia. Tänä vuonna näkymät ovat vihreämpiä ja puut sekä pensaat kukassa koristaen näkymiä. Onneksi kolmatta kompastumista ei enää seurannut, koska pyrin nostamaan jalkojani korkeammalle ja katsoin tarkemmin, mihin astuin. N. neljän km:n pienen lenkin jälkeen saavuimme samalle Iten-Eldoret -väylälle. Minä suuntasin Eldoretin suuntaan vain yhden km:n ja Jussi 3,5 km. Joten palasin yksikseni leirille. Ylämäki ei nyt tuntunut aamuisen kaltaiselta. Nyt ylämäkeä jaksoin juosta tasaisesti, mikä ilahdutti mieltäni. Leirille pääsin hyvässä kunnossa ja ei muuta kuin suihkuun ja uimaan. Jussikin saapui omalta osuudeltaan voimallisena. Sitten lounaalle, jossa tarjoiltiin riisiä ja linnsi-papu pataa. Kumpaakaan ei kovin maittanut, mutta oli vain syötävä. Nyt sitten on tämä iltapäivä lepoa ja lueskelua sekä mahdollisesti vähän auringonottoa. Jussilla on keskiviikkona lepopäivä. Minulla on aamulla kymppi ja iltapäivällä voimatreeni salilla, joten luvassa huomenna enemmänkin palauttelua - mikä minulle sopii näin alkajaiseksi!

Miten siellä Suomessa on selvitty pakkasista? No tietenkin hyvin? Työasiat olen melko hyvin kyennyt karistamaan mielestäni. Oman perheen hoito on nyt vaimollani, joten hänen on omien pitkien työpäiviensä lisäksi venyttävä lastemme tueksi erinäisissä asioissa - mistä Ullalle lämmin kiitos!

Nyt lopettelen ja painun päiväunille pariksi tunniksi. Palaillaan asiaan joko huomenna tai sitten torstaina. Nauttikaa talvesta ja terveyttä sekä pirteyttä kaikille!

Terveisin,

Harri

High Altitude Centerissä ollaan!

No niin, perille on päästy. Jonkin aikaa jouduin odottelemaan Eldoretin kentällä leirikeskuksen kyytiä. Lopulta se onnistui ja tutut maisemat alkoivat häämöttää. Pääsin perille n. klo 18.30. Minua oli vastassa Jussi jo leirikeskuksen tienhaarassa ja niin juoksijakaverukset tapasivat toisensa pitkästä aikaa. Ei muuta kuin kamat huoneeseen ja sitten grillijuhliin, joita järjestetään joka toinen sunnuntai-ilta ja nyt oli se oikea ilta. Tuttuja leirin huoltajia oli vastassa mm. Monica, joka johtaa tarmolla koko keskusta. Hän ja koko keittiöhenkilökunta olivat iloisia paluustani. Moni sanoi, että Harri toteutti lupauksensa tulla takaisin. Ruokailemassa oli joukko tanskalaisia nuoria, samoin ruotsalaisia, pari israelilaista, kolme italialaista ja monia muita, joihin on aikaa tutustua leirin aikana. Tanskalaisryhmä lähti jo maanantaiaamuna, mutta muut ovat edelleen paikalla.

Tänään maanantaina heräsin vielä yksinäni huoneesta, koska iltapäivällä siivoavat huoneen, johon mahdumme Jussin kanssa. Mutta herätys oli aamulla klo 05.45 ja lähtö ensimmäiselle kevyelle 10:lle klo o6.30. Tästä se sitten alkaa!
Aamu oli jo valjennut, joten näki mihin askeltaa. Teimme Jussin kanssa minulle uuden 10:n lenkin. Kyllä tuntui olo ruhtinaalliselta. Askelta kevyesti eteen ja upeiden maisemien katselua. Tuntui todella hyvältä. Ei olo paha.
Sitten uimaan ja suihkuun.
Minulla alkaa nyt hieronta, joten palaan asiaan myöhemmin ...

T. Harri