Lauantai –aamuna halusimme helliä itseämme ja nukkua klo 06.45 saakka ja startata päivän ensimmäiselle lenkille vasta klo 07.00. Kukot olivat kiekuneet jo lähes puolitoista tuntia. Samoin jokin vislaajalintu asettui huoneemme oven ulkopuolelle ja aloitti vislauksensa: ”Pojat hereille!” Ja kyllähän me heräsimmekin. Taivas oli puolipilvinen, kun Jarkko, Jussi ja meikäläinen aloittivat tossujensa nostelun urheilukentän vierestä menevälle reitille. Mukavasti juoksu maittoi kaikkia; minulla vain 8 km kevyttä, mutta muilla täysi kymppi. Kevyt 8 km:äni kulki aikaan n. 40 min. Sitten suihkuun ja uimaan sekä aamupalalle. Meille tarjottiin paahtoleipää, kananmunaa ja banaania eli tuo normaali aamiainen. Mukavan kovaäänisesti hollantilainen seurue aloitti päiväänsä aamiaispöydässä – uhkuvat tarmoa vasta leiriin tulleina!
Nyt on kyettävä lepäämään parisen tuntia, koska klo 11.30 lenkki onkin sitten reipas niin Jussilla (20 km) kuin minulla (10 km). Päättäväisesti kaverukset ryntäsivät Eldoretiin vievälle tielle. Juoksemme alas mäkeä 5 km ja takaisin ylämäkeä sama 5 km; Jussi ikävä kyllä joutuu juoksemaan reitin kahteen kertaan (oppi ja ikä!). Ensimmäinen vitonen sujui kummaltakin mallikkaasti myötäisessä tuulessa; minulta aikaan 21 minuuttia (ja vielä mukavan rennosti sykkeen ollessa 132-136!). Mutta sitten oli edessä vastatuuli ja mäet. Puskin kuitenkin eteenpäin rohkeasti ja annoin syketason nousta 140-146 välille. Edelleen meno tuntui kuitenkin rennolta. Tutut maisemat antoivat voimaa ja niin matka taittui hyvin. Jussi tuli vastaan toistamiseen leirikeskuksen alla olevassa mäessä, jolloin minulla oli enää vajaa kilometri matkaa. Sekunttari näytti aikaa 45.10, kun 10 km täyttyi. Olin erittäin tyytyväinen. Huomenna sitten aamusta mitataan, miten olen palautunut edellisistä juoksuistani, kun on kyseessä kympin kova. Edellinen kova kymppihän sujui 42.59 ajassa. Tavoite olisi juosta ainakin alle 42.30:n.
Nyt suihkuun ja uimaan sekä lounaalle. Kas kummaa lounaaksi oli tarjolla vihanneskeittoa ja vastaleivottuja sämpylöitä sekä monipuolista salaattia (kurkkua, tomaattia, kaalta ja porkkanaa sekä appelsiiniä) sekä linssi-perunapataa – monipuolinen ateria pitkään aikaan lounaalla. Tällä kyllä jaksaa! Jussikin tuli omalta juoksultaan sekä kiiruhti hierontaan klo 14.00. Minulla piti olla hieronta klo 15.00. Mutta hieroja olikin perunut hieronnat lauantailta ja siirtänyt ne sunnuntaille klo 16.30 alkavaksi. Ehkä onkin parempi, että hieronta on vasta kovan kympin jälkeen?
Lyhyet levot. Sitten suuntasin leirikeskuksen kirjastoon kirjoittamaan kortteja ja blogipäivitykseen. Jussi saapui jonkin ajan kuluttua ja saimme varatuksi hotellihuoneen kolmikolle Lontoon lentokentän tuntumasta paluutamme varten; joudumme nimittäin yöpymään yhden yön Lontoossa. Hyvä että asia selvisi jo nyt.
Päivällisellä oli tarjolla herkullista paneroitua kalaa ja paistettuja liuskeperunoita sekä keitettyjä porkkanoita - todella herkullista, tätä voisi olla useammin. Kaikki söivät houreessa ja vatsansa täyteen.
Olin unohtanut mainita, että eilen illalla perjantaina päivälliseksi tarjoiltiin pitsaa. Ilmeisesti siksi perjantaina eikä torstaina, kuten on ruokalistassa kirjoitettu, koska Pieter ja Lornah sekä hollantilainen seurue olivat saapuneet paikalle. Pieter rakastaa pitsaa – kenen mukaan nämä ateriat muuten onkaan suunniteltu?
Näin se lauantai rupee olemaan ehtoopuolella, kello käy kymmentä ja minä vielä päivitän blogiani. Nyt sänkyyn ja jalat ylös - huomenna olisi oltava vetreässä kunnossa.
Siellä Suomessa kuulemma pakkaset jatkuvat; Jokioisissa oli kuulemma tänään n. 18 astetta pakkasta – että sillee kerrankin kunnon talvi!
Hyvää viikonlopun jatkoa teille kaikille!
Terveisin,
Harri
lauantai 20. helmikuuta 2010
perjantai 19. helmikuuta 2010
30 km:n lenkit HATC:issa nyt takana ...
Perjantaina nousimme 15 minuuttia tavallista aikaisemmin, koska aamusta on kummallakin 30 km:n kevyt lenkki edessä. Aamupuuron jälkeen suuntasimme klo 06.15 Eldoretin suuntaan 15 km ja sama takaisin leirikeskukseen. Yöllä oli hiukan satanut, mutta ei kaatamalla, joten hiekkatiet ja polut saattavat olla juoksukunnossa. Päätimme lähteä asfalttia pitkin. Noin 15-20 minuutin ajan taivalsimme hämärässä, kunnes aurinko alkoi nousta ja kirkastaa näkymän. Taivas oli pilvinen, joten aurinko ei lenkkiämme todennäköisesti hikeennytä. Tuuli oli myötäinen ja Eldoretin suuntaan meno oli melkoista. Yllättävän kevyesti kummallakin meistä kulki; Jussi tietenkin edellä omassa ylhäisyydessään. Kovasta vauhdista huolimatta sykkeeni sain pidetyksi aisoissa 121-125 välillä koko alamäkiosuuden ajan. Kääntöpisteessä sekunttarini näytti 1.11, joten melkoista vauhtia olinkin tullut. Sitten oli puskettava vastatuuleen ja jonkin ajan kuluttua alkoi mäkiosuus. On vain pyrittävä pitämään vauhtia yllä. Huomasin sykkeeni kohoavan ollen 125-137 riippuen mäen jyrkkyydestä. Hyvin kuitenkin jaksoin taivaltaa. Ympärilläni lapset riensivät kouluun ja aikuiset töihin. Pyörällä ja moottoripyörällä liikkuvat maitokuskit olivat varhain liikkeellä. Siellä täällä näki jonkun kantavan maitoa keltaisessa muovilekkerissä. Kylän karjanhoitajat kantoivat maitonsa sovittuihin maidonkeräyspisteisiin, joissa ne kaadettiin suurempiin kanistereihin eteenpäin toimitettavaksi. Maito näyttää olevan kaikkein keskeinen elintarvike täällä – kuten monia kymmeniä vuosia sitten myös Suomessa.
Matkantekoni jatkui. Oli hienoa päästä 7,5 km:n merkkipaalun luokse leirikeskuksesta; tästä lähtien reitti oli käynyt tutuksi monien lenkkieni yhteydessä. Nyt siirryin tien vieressä kulkevalle polulle. Huomasin jalkani kantavan ja taittavan polkua mukavaan tahtiin. Juoksin kaikki mäet hyvää vauhtia, mikä osoittaa kunnon kehittyneen hyvin. Leirikeskukseen päästyäni kelloni näytti aikaa 2.36.59 (kerran olin joutunut käymään juoksureitillä pyllistelemässä ja juomassa Fantaa). Olin tänään taivaltanut 30 km:ä n. 8 minuuttia nopeammin kuin runsas viikko sitten – hienoa! Nyt suihkuun, uimaan ja aamupalalle. Aamupalalla tarjoiltiin leipää, omelettia (maistui hyvältä!) ja banaania. Seuraavaksi parin tunnin tirsoille – nukahti helposti.
Jussi lähti omalle toiselle lenkilleen vähän ennen klo 12.00, mutta minä jäin lepäilemään ja kirjoittelemaan kortteja. Lähdin nimittäin lounaan jälkeen hieman levättyäni posti- ja kuvausmatkalle St. Patrickin reitille (n. 10 km). Lounas oli melko köykäinen: riisiä, linssi-papuja ja kaali-porkkana –raastetta. Tästä ei kyllä saa juoksija tarpeeksi energiaa! Itenissä pudotin kortit postilaatikkoon ja ostin uusia kortteja tilalle. Kameralla ikuistin reitin varrella kylää, maaseutumaisemaa, lapsia leikeissään, ja asumuksia sekä puita ja kukkia. Toivottavasti saan niistä osan jossakin vaiheessa blogini lukijoiden iloksi. Matka taittui hitaasti hölkäten ja kuvauskohteita etsien. Leirikeskukseen päästyäni kelloni näytti 1.36, joten kympistä olin todella nauttinut ja pitkään. Samoilla aurinkorasvoilla hetkeksi aurinkoon ja klo 17.00 teelle. Onneksi löysin kaapista vielä hapankorppujani, joiden päälle sain keittiöstä voita ja juustoa – olo tuntui taivaalliselta!
Samalla yritän päivittää blogiani. Päivälliseksi ovat parasta aikaa valmistamassa pitsoja – nämä piti olla torstai –ruokaa? Leirikeskukseen on saapunut lisää väkeä, nyt Hollannista on saapunut kolmen nuoren pikajuoksijan seurue valmentajineen. Aurinko paistaa vielä kirkkaasti, vaikka kello näyttää 18.10. Tänään sain soiton turkulaiselta yritykseltä ja yrittäjä kertoi Turussa olevan pakkasta 16 astetta eli kylmä kausi Suomessa jatkuu edelleen. Onneksi lunta riittää talvilomalaisille hiihtämiseen ja lasketteluun.
Nyt päätän tähän. Huomenna on sitten taas toiset tarinat.
Hyvää viikonloppua teille kaikille ja Valtterille hyvää ABI-risteilyä – muista kohtuus kaikessa!
Terveisin,
Harri
Matkantekoni jatkui. Oli hienoa päästä 7,5 km:n merkkipaalun luokse leirikeskuksesta; tästä lähtien reitti oli käynyt tutuksi monien lenkkieni yhteydessä. Nyt siirryin tien vieressä kulkevalle polulle. Huomasin jalkani kantavan ja taittavan polkua mukavaan tahtiin. Juoksin kaikki mäet hyvää vauhtia, mikä osoittaa kunnon kehittyneen hyvin. Leirikeskukseen päästyäni kelloni näytti aikaa 2.36.59 (kerran olin joutunut käymään juoksureitillä pyllistelemässä ja juomassa Fantaa). Olin tänään taivaltanut 30 km:ä n. 8 minuuttia nopeammin kuin runsas viikko sitten – hienoa! Nyt suihkuun, uimaan ja aamupalalle. Aamupalalla tarjoiltiin leipää, omelettia (maistui hyvältä!) ja banaania. Seuraavaksi parin tunnin tirsoille – nukahti helposti.
Jussi lähti omalle toiselle lenkilleen vähän ennen klo 12.00, mutta minä jäin lepäilemään ja kirjoittelemaan kortteja. Lähdin nimittäin lounaan jälkeen hieman levättyäni posti- ja kuvausmatkalle St. Patrickin reitille (n. 10 km). Lounas oli melko köykäinen: riisiä, linssi-papuja ja kaali-porkkana –raastetta. Tästä ei kyllä saa juoksija tarpeeksi energiaa! Itenissä pudotin kortit postilaatikkoon ja ostin uusia kortteja tilalle. Kameralla ikuistin reitin varrella kylää, maaseutumaisemaa, lapsia leikeissään, ja asumuksia sekä puita ja kukkia. Toivottavasti saan niistä osan jossakin vaiheessa blogini lukijoiden iloksi. Matka taittui hitaasti hölkäten ja kuvauskohteita etsien. Leirikeskukseen päästyäni kelloni näytti 1.36, joten kympistä olin todella nauttinut ja pitkään. Samoilla aurinkorasvoilla hetkeksi aurinkoon ja klo 17.00 teelle. Onneksi löysin kaapista vielä hapankorppujani, joiden päälle sain keittiöstä voita ja juustoa – olo tuntui taivaalliselta!
Samalla yritän päivittää blogiani. Päivälliseksi ovat parasta aikaa valmistamassa pitsoja – nämä piti olla torstai –ruokaa? Leirikeskukseen on saapunut lisää väkeä, nyt Hollannista on saapunut kolmen nuoren pikajuoksijan seurue valmentajineen. Aurinko paistaa vielä kirkkaasti, vaikka kello näyttää 18.10. Tänään sain soiton turkulaiselta yritykseltä ja yrittäjä kertoi Turussa olevan pakkasta 16 astetta eli kylmä kausi Suomessa jatkuu edelleen. Onneksi lunta riittää talvilomalaisille hiihtämiseen ja lasketteluun.
Nyt päätän tähän. Huomenna on sitten taas toiset tarinat.
Hyvää viikonloppua teille kaikille ja Valtterille hyvää ABI-risteilyä – muista kohtuus kaikessa!
Terveisin,
Harri
torstai 18. helmikuuta 2010
Sateinen näkymä huoneestamme
Rankkasateen aikana näkymä voi olla melko ankea. Mutta onneksi sade ei ole vielä yllättänyt meitä juoksulenkin aikana.No luonto tykkää välillä tästä!
Eldoretin kiinalaisen ravintolan juoksija-vieraita
Ruokailijat vasemmalta Lasse Heinonen ja oikealla Riku Marttinen, jonka Ritva -puoliso ja Aatu -lapsi mukana.
Keskiviikko -illan juoksijoita Eldoretin kiinalaisessa ravintolassa
Kiinalaisen ravintolan ruokailijoita vasemmalta Simo Vannas Jarkko Hamberga ja Mårten Boström. (Harri kameran takana).Torstai kevyitä lenkkejä ja kevyttä ruokaa!
Ennen torstai –päivän tapahtumiin menoa, vielä muutama sana eilisestä. Kahden juoksutreenin ja kuntosaliharjoituksen jälkeen lepäilin ja kirjoittelin blogia. Klo 16.00 jälkeen lähdimme Jarkon kanssa Eldoretiin lähinnä tapaamaan muita suomalaisia juoksijoita. Jussi oli niin väsynyt, ettei jaksanut lähteä mukaan. Matatu –pikkubussilla vei lähes 45 minuuttia päästä perille (hinta 100 Kenian shillingiä). Jarkolla oli kiire nettikahvilaan; minä sen sijaan kiiruhdin paikalliseen tavarataloon, jossa oli lähes kaikkea. Muutama tuliainen tarttui käteen. Vietin n. tunnin kaupassa ja sitten etsin Eldoretistä kiinalaisen ravintolan, jonne olimme sopineet menevämme. Kysäisin pari kertaa tietä ja löytyihän se Siam –kiinalainen ravintola. Tutuista juoksijoista Jarkko ja Mårten olivat paikalla ja lisäksi Simo Vannas ja kaksi muuta (Lasse ja Tero ja hänen puolisonsa sekä lapsensa) lyhyen matkan juoksijaa. Saimme nauttia herkullisesta pihvi-riisi ateriasta ja tietenkin jäätelöstä ja mukavasta seurasta. Oli kiva vaihtaa ajatuksia huippupinkojien kanssa – siinä tunsi itsensäkin todelliseksi juoksijaksi! Osa porukasta lähti jatkoille discoon ja ties minne, mutta minä suuntasin kulkuni Matatu –asemalle, jossa pääsin Iteniin menevään bussiin. Sitten alkoi sataa rankasti, välillä aivan kaatamalla niin, että auton pyyhkijät olivat kovilla. Tien varrella ei ole katuvaloja, joten oli aivan pilkkopimeää klo 21.30. Vain muutamien talojen ikkunoista loisti valoa. Tien vartta kävellen kulkevat ovat vaarassa. Pääsimme n. 30 minuutin kuluttua HATC:iin ja avasin mukana olleen sateenvarjoni nyt ensimmäisen kerran illan aikana 200 m:n kävelyn ajaksi. Nyt uni maittoi!
Torstai –aamuna klo 06.00 kuului vielä satavan, joten painoimme Jussin kanssa päät tyynyyn ja odottelimme sateen loppumista. Itse lähdin klo 07:15, jolloin ei enää satanut, omalle 15 km:n kevyelle lenkille Eldoretiin vievää asfaltoitua tietä myöden, koska tien vieressä oleva polku oli aivan mutainen. Jussi lähti omalle lenkilleen vasta aamupalan jälkeen. Mukavasti taittui 5 minuutin kilometrivauhtia lenkki alamäkeä, mutta 7,5 km:n käännöksen jälkeen ylämäissä vauhti tippui. Jaksoin mukavan rennosti kuitenkin loppuun saakka aikaan 1.22 – kyseessähän pitikin olla kevyt lenkki. Nyt aamupalalle, suihkuun ja uimaan sekä aamutirsoille pariksi tunniksi.
Klo 12.00 olin aurinkorasvattuna valmiina lähtemään päivän toiselle lenkille, nyt kevyelle kympille. Aurinko lämmitti mukavasti päivää ja tuntui vaihteeksi kivalta juosta lämpimässä. Suuntasin kulkuni urheilukentän vierestä menevälle reitille. Välillä ihailin suuren suuria valkoisia ja musta-lila –sävyisiä perhosia, jotka olivat innostuneet sateen jälkeen lentelemään ilmassa. Mutta ikävä kyllä ilmassa lenteli myös 2 cm:n pituisia lentomuurahaisia. Ei tuntunut mukavalta, kun muutama asettui myös käsivarrelleni. Nopean häädön jälkeen lisäsin hieman vauhtia, mutta näitä otuksia tuntui olevan kaikkialla. Onneksi maasto muuttui ja lentomuurahaiset hävisivät. Loppumatka jatkui mukavasti ja rennosti ihaillen paikallisia kasveja, jotka ovat entistä fressimmässä kunnossa rankkasateen jälkeen. Pienet lapset huutelivat välillä how are juutaan. Reitillä näkyi myös hyväkuntoinen Ford 5000 –traktori auroineen. Nyt ilmeisesti ovat alkamassa peltojen muokkauspuuhat. Hyvin selviydyin tästäkin koitoksesta; aika oli 58.15. Asunnolle saavuttuani Jussi makoili sängyssä syötyään lounaan, joka sisälsi vain uppopaistettuja perunasiivuja ja kaali-porkkana –raastetta sekä mehua. Ei oikein kuulostanut treenaajan lounaalta. Hän lähti Jarkon kanssa lenkille vasta klo 12.45, jolloin itsen uinnin ja suihkun jälkeen menin todistamaan tuon köykäisen lounaan. No tällä nyt on selvittävä päivälliseen saakka eli luvassa on vatsan kurnintaa ja nälän tunnetta. Otin teekupposen ja suuntasin kulkuni leirin ylimpään kohtaan eli kirjastoon, jossa yritän päivittää blogiani – toivottavasti onnistuu. Tänä iltapäivänä yritämme Jussin kanssa varata itsellemme hotellihuoneen Lontoosta paluumatkamme yöpymistä varten. Eldoret-Nairobi –lentolipun varauksen olemme antaneet Monican hoidettavaksi. Toivottavasti saamme kaikki nämä järjestymään, jotta pääsemme onnistuneesti matkaamaan maanantaina 1.3. lähtien. Mutta tuohon on vielä runsas viikko aikaa ja mukavia treenipäiviä on onneksi vielä useita. Toivotaan, että tuo aurinko alkaa hemmotella meitä jatkossa enemmän.
Myös sinne Suomeen toivomme helmikuun auringon lämmittävän talvilomalaisia – hyvää talvilomaa, niille jotka voivat sen pitää.
Terveisin,
Harri
Torstai –aamuna klo 06.00 kuului vielä satavan, joten painoimme Jussin kanssa päät tyynyyn ja odottelimme sateen loppumista. Itse lähdin klo 07:15, jolloin ei enää satanut, omalle 15 km:n kevyelle lenkille Eldoretiin vievää asfaltoitua tietä myöden, koska tien vieressä oleva polku oli aivan mutainen. Jussi lähti omalle lenkilleen vasta aamupalan jälkeen. Mukavasti taittui 5 minuutin kilometrivauhtia lenkki alamäkeä, mutta 7,5 km:n käännöksen jälkeen ylämäissä vauhti tippui. Jaksoin mukavan rennosti kuitenkin loppuun saakka aikaan 1.22 – kyseessähän pitikin olla kevyt lenkki. Nyt aamupalalle, suihkuun ja uimaan sekä aamutirsoille pariksi tunniksi.
Klo 12.00 olin aurinkorasvattuna valmiina lähtemään päivän toiselle lenkille, nyt kevyelle kympille. Aurinko lämmitti mukavasti päivää ja tuntui vaihteeksi kivalta juosta lämpimässä. Suuntasin kulkuni urheilukentän vierestä menevälle reitille. Välillä ihailin suuren suuria valkoisia ja musta-lila –sävyisiä perhosia, jotka olivat innostuneet sateen jälkeen lentelemään ilmassa. Mutta ikävä kyllä ilmassa lenteli myös 2 cm:n pituisia lentomuurahaisia. Ei tuntunut mukavalta, kun muutama asettui myös käsivarrelleni. Nopean häädön jälkeen lisäsin hieman vauhtia, mutta näitä otuksia tuntui olevan kaikkialla. Onneksi maasto muuttui ja lentomuurahaiset hävisivät. Loppumatka jatkui mukavasti ja rennosti ihaillen paikallisia kasveja, jotka ovat entistä fressimmässä kunnossa rankkasateen jälkeen. Pienet lapset huutelivat välillä how are juutaan. Reitillä näkyi myös hyväkuntoinen Ford 5000 –traktori auroineen. Nyt ilmeisesti ovat alkamassa peltojen muokkauspuuhat. Hyvin selviydyin tästäkin koitoksesta; aika oli 58.15. Asunnolle saavuttuani Jussi makoili sängyssä syötyään lounaan, joka sisälsi vain uppopaistettuja perunasiivuja ja kaali-porkkana –raastetta sekä mehua. Ei oikein kuulostanut treenaajan lounaalta. Hän lähti Jarkon kanssa lenkille vasta klo 12.45, jolloin itsen uinnin ja suihkun jälkeen menin todistamaan tuon köykäisen lounaan. No tällä nyt on selvittävä päivälliseen saakka eli luvassa on vatsan kurnintaa ja nälän tunnetta. Otin teekupposen ja suuntasin kulkuni leirin ylimpään kohtaan eli kirjastoon, jossa yritän päivittää blogiani – toivottavasti onnistuu. Tänä iltapäivänä yritämme Jussin kanssa varata itsellemme hotellihuoneen Lontoosta paluumatkamme yöpymistä varten. Eldoret-Nairobi –lentolipun varauksen olemme antaneet Monican hoidettavaksi. Toivottavasti saamme kaikki nämä järjestymään, jotta pääsemme onnistuneesti matkaamaan maanantaina 1.3. lähtien. Mutta tuohon on vielä runsas viikko aikaa ja mukavia treenipäiviä on onneksi vielä useita. Toivotaan, että tuo aurinko alkaa hemmotella meitä jatkossa enemmän.
Myös sinne Suomeen toivomme helmikuun auringon lämmittävän talvilomalaisia – hyvää talvilomaa, niille jotka voivat sen pitää.
Terveisin,
Harri
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
